Säilykesoppa

Mistä sinä taiot aterian, kun laiskuus iskee tai kiire painaa päälle, eikä suunniteltu kauppareissu toteudu? Pidätkö kuivamuonakaapissa aina jotain tiettyjä asioita, joista tiedät tekeväsi herkkuruokia?

Meillä purkki- ja tölkkivalikoimissa on yleensä ainakin hyvää tomaattimurskaa, paria sorttia papuja (käyttövalmiita, joita ei tarvitse liottaa), kikherneitä sekä tonnikalapurkki. Ja tietenkin Pilsnerkorv-tölkki :) Lisäksi pakasteessa on useimmiten jemmassa herne- ja pinaattipussi. Pidämme myös huolen siitä, että sipuli- ja valkosipulivarannot eivät pääse kokonaan ehtymään. Noista edellä mainituista voi kehitellä monia hyviä ruokia ilman, että joutuu venymään kauppaan asti.

Tänään purnukoista ja jääkaapin aarteista valmistui suuta ja sielua hellivä papu-tomaattikeitto. Niin hyvää, että pakko naputella ohje tänne heti. Tupsautin keittoon tulista savupaprikajauhetta ja pätkän chiliä, joiden ansiosta silmäkuoppiin kihosi syödessä kevyesti hikikarpaloita. Meidän makuumme keitossa oli vauhtia eli tulisuutta juuri sopivasti, mutta sinä voit säädellä sen omaan ja perheesi suuhun sopivaksi vähentämällä mausteiden määrää. Pinaatin voi keitosta jättää pois kokonaan. Meillä sattui vain olemaan jääkaapissa reilu kourallinen pinaattia, joka oli pakko käyttää johonkin än-yy-tee nyt, joten heitin ne keittoon.

MUSTAPAPUPAPU-TOMAATTIKEITTO (3-4 annosta)

2 rkl öljyä
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
pätkä tuoretta (punaista) chiliä
hiukan vajaa teelusikallinen savupaprikajauhetta (hot)
kukkurallinen teelusikallinen jauhettua juustokuminaa
1 tlk mustapapuja
1 tlk tomaattimurskaa (esim. Mutti)
1 tomaattimurskatölkillinen vettä
1 tl hunajaa
puolikkaan limetin mehu
1 kanaliemikuutio (tai kasvisliemikuutio, jos niin haluat)
muutama pyöräytys mustapippuria pippurimyllystä
reilu kourallinen tuoretta pinaattia summittaisesti suikaloituna

Kuori sipulit, valkosipulinkynnet ja porkkanat. Silppua sipulit ja valkosipulinkynnet. Suikaloi porkkanat parin sentin pätkiksi. Halkaise chili ja leikkaa se ohuiksi pieniksi suikaleiksi (jos haluat, voit vähentää tulisuutta poistamalla vaaleat siemenkiinnikkeet siemenineen).

Kuumenna kattilanpohjalla öljyä ja laita kasvikset sinne kuullottumaan. Sekoita välillä. Lisää kohtapuoliin savupaprikajauhe ja juustokumina sekä  Sekoita ja kuullota vielä hetki. Avaa mustapapupurkki ja kaada pavut siivilään. Voit huuhtaista ne nopeasti vedellä. Nakkaa pavut kattilaan ja tomaattimurska perään. Lisää myös vesi ja liemikuutio sekä hunaja ja limettimehu. Sekoita ja anna keiton porista kattilassa kymmenisen minuuttia. (Porkkanoiden ei tarvitse olla ihan pehmeitä keitossa, joten lyhyt keittoaika riittää mainiosti.) Lisää lopuksi mustapippuria ja pinaatti, ja anna kiehua pari minuuttia.

Jos haluat, voit siivuttaa keiton kanssa tarjottavaksi avokadoa.

Sitruunapommit

Sitruunainen laavakakkunen - maistuisiko?

Meille maistui. Nämä sitruunapommit olivat yhtä aikaa makeita ja kirpeitä, ja tuo keskeltä lempeästi valuva sitruunalaava oli ihanaa!

Englanninkielinen ohje (täällä) on Rachel Khoon käsialaa. (Hän on sellainen pirtsakka kokki TV2:n puolelta ja on viime aikoina ohjelmassa kokkaillut Australian maaperällä.)

Kakkusten sisällä oleva "laava" on lemon curdia eli sitruunatahnaa. Sitä voi ostaa kaupasta, mutta ei sen tekeminen itse ole lainkaan vaikeaa. Suosittelen siis tekemään eikä ostamaan. Tällä ohjeella sitruunatahnaa tulee reilusti, eikä kaikki mene laavakakkusiin. Yli jäänyttä tahnaa voi hyvin käyttää vaikka luonnonjugurttia maustamaan, lättyjen päälle... tai mihin nyt hilloa käyttäisit.

Uunista otettaessa kakkuset olivat vielä moitteettomassa kunnossa, mutta jo muutaman minuutin kuluttua keskelle kakkua oli ilmaatunut reikä, joka paljasti, että sisällä voi piillä yllätys...

SITRUUNAISET LAAVAKAKKUSET (6 kpl tehtynä 1,2 dl:n vuokiin)

Sitruunatahna (lemon curd):
1,1 dl sitruunamehua (noin kolmen sitruunan mehu)
200 g sokeria
2 kananmunaa
50 g voita

Kuutioi voi valmiiksi pienehköiksi kuutioiksi. Laita sitruunamehu, sokeri ja kananmunat kattilaan ja vispaa hyvin sekaisin (älä vaahdota). Kuumenna keskilämmöllä ja sekoita koko ajan noin 5-8 minuuttia, kunnes seos alkaa sakenemaan. Lisää sitten kattilaan voita kuutio kerrallaan ja koko ajan sekoittaen, kunnes kaikki on lisätty ja sulanut. Nosta sitruunatahna jäähtymään. Päälle kannattaa virittää kelmua, jottei pintaan muodostu kalvoa. Kun tahna on jäähtynyt huoneenlämpöiseksi, siirrä se pursotuspussiin ja pussi jääkaappiin odottaamaan myöhempiä toimia.

Kakkutaikina:
100 g voita (+vähän lisää vuokien voiteluun)
80 g sokeria (+vähän lisää vuokiin ripoteltavaksi)
2 kananmunaa
2 rkl maitoa
kolmen (luomu)sitruunan kuoret hienoksi raastettuna (keltainen osa kuoresta)
100 g vehnäjauhoja

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Voitele pikkuvuoat ja ripottele sokeria vuokien pohjalle ja reunoille.

Taikinaa varten vaahdota voi ja sokeri. Lisää kananmunat yksi kerrallaan taikinaan, samalla vaahdottaen. Lisää vaahtoon maito ja sitruunankuoriraaste, ja lopuksi siivilän läpi jauhot. Sekoita nopeasti taikinaksi. Jaa taikina vuokiin (älä laita liian täyteen, vähän reilu puolet vuoasta tulee taikinaa).

Ota sitruunatahnapursotuspussi jääkaapista ja pursota jokaisen vuoan taikinan sisälle sitruunatahnaa niin paljon, että noin 3/4 vuoasta on täynnä taikinaa. Tahna jää siis taikinan sisälle, eikä tursuile sieltä päällepäin. Minulla meinasi vähän tursuilla, mutta peitin sen taikinalla. Nosta vuoat uuniin ja paista noin 15 -  20 minuuttia, kunnes kakkuset ovat kullankeltaisia.

Kumoa laavakakkuset hetikohta uunista ottamisen jälkeen. Veitsellä reunasta pyöräyttämällä voit helpottaa toimenpidettä. Tarjoile laavakakkuset heti.

Meillä ei ollut näiden kanssa mitään lisuketta kuten kermavaahtoa, mutta se olisi voinut olla juhlava lisä. Pieni vaniljajäätelöpallokin voisi sopia lämpimän laavakakkusen pariksi.

Kalatortillat

Kun meillä syödään tortilloja, täytetään ne jauhelihalla tai broilerilla. Joskus tortillat tehdään itse, joskus ostetaan kaupan lättyjä. Salsakin on usein kaupasta tuotua, mutta tällä kertaa keittelin pikaisen salsan tomaateista, sipulista, valkosipulista, ananaksesta ja mausteista. Guacamole eli avokadotahna tehdään aina itse.

Vaihtelun vuoksi halusin tortillojen täytteeksi kalaa ja sepä olikin hyvä valinta. Paneroidut, kevyesti maustetut kalapalat olivat tomaattisalsan ja guacamolen kanssa täydellinen täyte tortillan välissä. Tätä tehdään meillä taatusti toistekin.

TOMAATTI-ANANASSALSA

hiukan öljyä
1 pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi
1/2 tl juustokuminaa
1/2 tl jauhettuja korianterinsiemeniä
2 anannasrengasta pieneksi silputtuna
250 g (kirsikka)tomaatteja pieniksi kuutioituna
1 tl hunajaa
1 tl balsamiviinietikkaa
hiukan suolaa
n. 1/2 dl tuoretta lehtipersiljaa tai korianteria silputtuna

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynsi. Kuumenna pikkukattilan pohjalla vähän öljyä ja paista sipuleita siinä juustokuminan ja korianterin kanssa, kunnes sipulit pehmenevät. Lisää kattilaan muut aineet ja anna salsan porista kymmenisen minuuttia. Tomaatit alkavat pehmetä ja seoksesta tulee kastikemainen. Maista vielä, ja lisää tarvittaessa suolaa / makeutta / happoa (=etikkaa). Nosta jäähtymään.

KALAPALAT MEKSIKOLAISITTAIN

n. 500 g kuhaa fileinä (tai muuta vaaleaa kalaa)
1 kananmuna
n. 1 dl korppujauhoja
1 tl jauhettua korianteria (siemeniä siis)
1 tl juustokuminaa
n. 1/2 tl suolaa

Leikkaa kala reiluiksi suupaloiksi (ja muista poistaa keskiruoto fileistä). Riko kananmuna yhteen kulhoon, ja sekoita toisessa kulhossa korppujauhot ja mausteet. Pyöräytä kalapalat ensin kananmunassa ja sitten korppujauhoseoksessa. Paista palat pannulla öljyssä / voissa kypsiksi.

Nam!

Pastakastike ja unohduksia

Chorizomakkarat ovat hyvä ruoka-aine. Ne ovat tuhteja ja mausteisia, ja useimmiten meillä käytetäänkin paketista vain puolet, sillä vähempikin määrä tuo hyvää makua ruokaan. Loppupuoliskolle pitää sitten keksiä jotain muuta käyttöä, ja usein pari jäljelle jäänyttä makkaraa pääsee hävikistä herkuksi -ruokaan. Nyt makkaroita oli ostettu tapaspöytää varten, ja puolet pääsivät lopulta arki-illan mainioon pastakastikkeeseen. Lisäsin sekaan myös yhden lehtikaalin lehden, paprikan ja rasiallisen kirsikkatomaatteja. Vaikka chorizo itsessään tuo ruokaan mausteisuutta, lisäsin vielä joukkoon yhden punaisen chilin, ja jo oli ihanasti lämpöä lautasella ja suussa! Simppeliä ja hyvää!

CHORIZO-TOMAATTIKASTIKE PASTALLE

tilkka oliiviöljyä
1 sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 punainen paprika pieninä kuutioina
2 chorizomakkaraa pieneksi kuutioituna
1 lehtikaalin lehti suikaloituna (poista paksu lehtiruoti)
1 punainen chili silputtuna
1 rasia kirsikkatomaatteja puolitettuna
1/2 - 1 dl vettä
n. 1 tl hunajaa
n. 1 tl balsamiviinietikkaa
suolaa, mustapippuria

Kuumenna pannulla hiukan oliiviöljyä ja laita sipulit paistumaan. Lisää aika pian makkarapalat ja paprikakuutiot, ja paistele, kunnes sipulit alkavat pehmetä ja makkarakuutiot saada väriä. Lisää pannulle muut ainekset (suolaa maun mukaan ja pippuria pari pyöräytystä myllystä) ja anna hautua kymmenisen minuuttia. Voit lisätä sekaan vähän pastankiehumisvettä, jos haluat seoksesta kastikemaisempaa.

Kaada kastike kypsän pastan joukkoon, sekoita ja nauti. (Minä olisin kyllä voinut popsia tuota pelkkää kastiketta, oli niin hyvää...)

* * *

PS: Meillä on tehty tosi hyviä ruokia koko alkuvuosi, ja niitä on jopa valokuvattu. Blogiin asti ne vain eivät ole päässeet. Yksi syy on se, että kokki on unohtanut kirjata ylös, mitä ruokaan laitettiin. Eikö tämäkin näytä tosi hyvältä?:

Tarkkaan kun katsoo, niin siinä on nuudeleita ja vissiin kalaa. Ja siitakesieniä ja parsakaalta. Ja sen muistan, että oli ihan järisyttävän hyvää! Jotain itämaishenkistä oli maussa, mahdollisesti thaimaalaista... Ehkä täytyy yrittää uusia tämä ruoka, koska muistan ajatelleeni, että muutkin kuin me Kokkeillaan-keittiön väki ansaitsevat näin hyvän reseptin.

Ja sitten on ollut tällaistakin (nyhtökaura-makaronivuoka):

Nyhtökaurasta tein kastikkeen (tomaattimurskaa ja Koskenlaskija-sulatejuustoa ainakin siihen laitoin), ja sitten ladoin kastiketta ja keitettyä makaroonia vuokaan kerroksittain. Munamaitoa en muista laittaneeni. Tätäkin voisi yrittää uusia, koska oli mielestäni hyvää.

Kun Armastukselle mainitsin, että minulla on ruokakuvia ilman reseptejä, enkä muista miten ne valmistin, sain pitkän ja syvän moittivan katseen osakseni. Olisiko ollut paikallaan tehdä uudenvuodenlupaus, että kirjaan muistiin kaikki ateriaviritelmät, joita teen? Vieläkö on myöhäistä tehdä sopimus itsensä kanssa?