keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Omenasabayone marjojen kera

Arkistosta löytyy usein aarteita. Kun netissä pörräämisen sijaan kurkistaa omaan keittokirjahyllyynsä ja selailee kirjoja ja kansioita, löytää mitä ihanampia reseptejä. Meillä on kansiollinen K-marketin reseptejä joltain vuosikymmeneltä, ja sieltä on löytynyt kokkeiltavaksi monia kivoja ruokia. Nyt testiin pääsi omenamehusta valmistettu sabayone-jälkiruokakastike/-vaahto. Yleensä sabayone eli viinivaahto valmistetaan nimensä mukaisesti viinistä, mutta nyt nesteenä oli omenamehua. Omenamehuversio oli mielestäni ihanan raikas ja suorastaan vastustamaton - ja minun makuhermoihini paremmin iskevää kuin joskus marsalasta tekemäni vaahto.

Mutta mikä on oikea nimi ja kirjoitusasu? Sabayone? Zabaione? Zabaglione? Vai olisiko helpointa sanoa "vaahto"? Ainakin on helppo sanoa "ihanaa"!!!


OMENASABAYONE JA MARJOJA (2 annosta, reilusti vaahtoa)

2 keltuaista
50 g sokeria
1 dl omenamehua
1 tl sitruunamehua

200 g jäisiä/kohmeisia marjoja (minulla oli mustikoita, vadelmia ja mansikoita)

Kuumenna kattilassa vettä kiehuvaksi. Sekoita kastikeainekset teräskulhossa (tai toisessa kattilassa) vispilällä sekaisin. Nosta kulho vesikattilan päälle (ja anna kattilassa olevan veden poreilla koko ajan). Vatkaa kastikeaineksia (vispilällä tai sähkövatkaimella) kulhossa vesihauteen päällä kunnes kastike sakenee. Kastike lämpenee ja alkaa höyrytä jossain vaiheessa kevyesti. Silloin täytyy olla varovainen, ettei kastike kuumene ja kypsy liikaa ja kokkaroidu munakokkeliksi. Valmis kastike on vaahtomaista ja paksuhkoa, eikä pohjalla ole yhtään omenamehua.

Annostele kohmeiset marjat uuninkestäville / kuumuutta kestäville astioille. Jaa päälle vaahto. Tohota pintaan kaunis väri tohottimella eli kaasupolttimella.

Ellet omista tohotinta, voit gratinoida vaahdon uunissa 225 asteessa grillivastusten alla, kunnes pintaan tulee kaunis väri. Jos käytät annokset uunissa, voivat marjat olla ihan jäisiä. Muuten kohmeiset, hiukan jo sulaneet marjat toimivat paremmin.

lauantai 24. lokakuuta 2015

Kurpitsaa ja spagettia = herkkua!

Kurpitsa on riittoisaa. Tein jo aiemmin puolikkaasta myskikurpitsasta ihanaa salaattia (ohje tulossa), ja jäljelle jääneestä puolikkaasta ryhdyin tekemään Nannan kurpitsasalsaa. Yhä vain jäi kurpitsaa, noin kolmen desin verran kuutioita. Päätin paahtaa nekin ja yks kaks keksin, että käytän ne pasta-annoksiin. Ihan sillä hetkellä en tiennyt vielä miten, mutta sekin kirkastui hetken päästä. Paahdetut kurpitsakuutiot olivat sellaisenaankin aivan ihania, mutta kun aloin sekoitella niihin muita aineksia, niin tuloksena oli hullun hyvä lisä spagetille. Kerkesin jo ajatella, että tätä voisi sipaista myös paahtoleivän päälle, mutta sinne asti ei riittänyt.

Jaettu ilo on moninkertainen ilo, siispä tässä resepti teillekin.


KURPITSASPAGETTI (2 annosta)

n. 3 dl myskikurpitsaa pieninä kuutioina
1 rkl öljyä
ripaus suolaa ja mustapippuria

Kuumenna uuni 220 asteeseen. Sekoita kurpitsakuutioihin (n. 1 cm kanttiinsa) öljy ja levitä ne leivinpaperin päälle uunipellille. Ripottele päälle vähän suolaa ja mustapippuria. Paahda ja kypsennä uunissa noin 30 minuuttia, tai pidempäänkin, kunnes kuutiot ovat pehmenneet ja saaneet osin vähän väriäkin. Ota kurpitsat pois uunista ja laita ne kuumuutta kestävään kulhoon. Soseuta haarukalla noin puolet kurpitsakuutioista kulhossa. Ei tarvitse tulla sileää ja samettista sosetta, rouhea riittää.

Sekoita sitten kurpitsoiden joukkoon:

2 rkl limetin mehua
1 pieni valkosipulinkynsi raastettuna tai hienonnettuna
2 rkl oliiviöljyä
himpun verran raastettua muskottipähkinää (tai pieni veitsenkärjellinen jauhettua pussista)
n. 1 tl tuoretta chiliä silputtuna
3 rkl raastettua parmesaanijuustoa
pari rouhaisua mustapippuria myllystä
suolaa

Ennen kuin kaadat pastan keitinveden pois, ota kattilasta pari ruokalusikallista vettä kulhoon kurpitsaseoksen joukkoon ja sekoita. Kaada pasta kulhoon ja sekoita, jotta kurpitsaseos tarttuu pastaan ja sekoittuu hyvin.

Nauti ja ihastu!

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Kastanjavaahto

Kesän Ranskan reissulta ostin paketillisen keitettyjä kastanjoita ihan siitä ilosta, että sellaisia oli tarjolla. En silloin miettinyt yhtään, mitä niistä tekisin, mutta pitkin syksyä olen miettynyt paljon ja usein. Päätin tehdä jotain jälkiruokaa, vaahtoa tai moussea, mutta en oikein löytänyt sopivia reseptejä. Useimmissa ohjeissa oli käytetty kastanjasosetta, millaiseen minä en ole koskaan kaupassa törmännyt. Pitäisi oikein etsiä, jos löytyisi, ja mielenkiinnosta ostaa. Monin paikoin huomautettiin sen olevan makeaa. Onko jollain kokemusta kaupan kastanjasoseesta?

Kastanjat piti siis saada soseeksi ja jotain nestettä piti siihen hommaan keksiä avuksi. Päiväkahvia keitellessäni keksin, että kahvi voisi toimia. Sitä siis. Suklaatakin halutti käyttää - se ajatus oli varman jäänyt mieleen jostain netin ohjeesta. Kermavaahto toisi kuohkeutta. Melko yksinkertaisilla aineksilla (ja ilman mitään valmista ohjetta) siis aloin kasata tätä jälkiruokaa.

Kastanjavaahdosta tuli hyvää. Sen maku oli jotenkin ihanan hedelmäinen ja koostumus kuohkea ja kevyt, mutta hyvin täyttävää se oli. Pieni espressokupillinen aterian jälkeen oli aivan sopiva annos. Seuraavalle päivälle jääneet annokset olivat jankittuneet melko tanakoiksi annoksiksi, eivätkä enää olleet niin hyviä kuin valmistuspäivänä. Suosittelen siis tarjoilemaan kastanjavaahdon samana päivänä, kun olet sen tehnyt.


KASTANJAVAAHTO (4-5 pientä annosta)

200 g keitettyjä kastanjoita
0,75 dl kahvia
1 rkl tummaa ruokokidesokeria
12 palaa tummaa suklaata
2 dl kuohukermaa


Soseuta kastanjat esim. sauvasekoittimella kahvin ja sokerin kanssa.

Sulata suklaapalat vesihauteessa ja sekoita sulanut suklaa kastanjasoseeseen.

Vaahdota kerma kevyesti. Lisää kermaa kastanja-suklaaseokseen vähän kerrallaan ja sekoita välillä. Nosta kastanjavaahto jääkaappiin maustumaan hetkeksi aikaa ennen tarjoilua.


P.S.: Muista maltti sekoitellessasi kermavaahtoa muihin aineksiin. Minä hätiköin ja sekoitin liian vauhdikkaasti, ja seos leikkasi eli muuttui epäilyttävän rakeiseksi. Makuun se ei vaikuttanut.

tiistai 20. lokakuuta 2015

Valkopapukeitto

Meillä syödään papuja vaihtelevasti. Nyt löysin kaapista puoli paketillista kuivattuja papuja, enkä uskaltanut katsoa niiden päiväystä. Luultavasti vuoden vanhoja, mutta väliäkö sillä. Ei niissä mitään ötököitä juoksennellut :)

Sopiva resepti - valkopapukeitto - löytyi Välimäen "Lusikka soppaan!" -kirjasta. Pienillä muutoksilla valmistui täyteläinen ja maukas soppa.


VALKOPAPUKEITTO

n. 250 g valkopapuja (+reilusti vettä keittämiseen)
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
4 dl kasvislientä (laitoin 4 dl vettä + 1 rkl Lantbuljong-jauhetta)
suolaa (maun mukaan)
ripaus valkopippuria
1 laakerinlehti
1 timjaminoksa
n. 1 dl kuohukermaa

Laita pavut likoamaan runsaaseen kylmään veteen ja liota niitä yön yli (tai sen verran, kuin papupakettisi määrää). Kaada sitten vesi pois ja siirrä pavut kattilaan. Kaada päälle reilusti vettä ja keitä papuja noin tunnin ajan (katso paketista keittoaika).

Silppua sipuli ja valkosipulinkynsi ja kuullota niitä paistinpannulla öljytilkassa, kunnes ne pehmenevät hiukan. Kaada kattilasta papujenkeittovesi pois. Lisää kattilaan papujen joukkoon kuullotetut sipulit, 4 dl vettä ja mausteet. Keitä vielä 10 - 15 minuuttia. Pavut saavat pehmetä ja hajotakin hiukan. Lisää joukkoon kerma ja anna kiehahtaa. Poista kattilasta laakerinlehti ja timjaminoksa, ja soseuta keitto sauvasekoittimella. Jos haluat oikein fiiniä ja sileää keittoa, siivilöi keitto soseutuksen jälkeen. Tarkista vielä maut eli lisää tarvittaessa suolaa ja ripsaus valkopippuria.

* * *

Kirjan ohjeessa keitossa oli myös savukylkeä antamassa makua. Minä en sitä laittanut, mutta lisäsin keittolautasille hiukan paistettua pekonia. Paistoin kolme pekonisiivua pannulla rapsakaksi ja silppusin osan niistä keittolautasten pohjalle ennen kuin kauhoin niihin keittoa. Puolikkaat siivut laitoin koristeeksi keiton päälle. Kiva lisä, mutta ei pakollista.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Kukkakaaliröstiä aamupalalla

Joskus keittiössä puuhastelu vaatii hyviä hermoja ja kykyä nauraa itselle. Kun nätin ja soman sijaan saa aikaan omituista ja murenevaa räpellystä, on parasta päästää nauru valloilleen ja piilotella tuotokset muiden raaka-aineiden alle. Ja toivoa, että maku on silti hyvä.

Aamulla, kun väsäsin tämän tyylistä herkkua aamiaiseksi, pääsi suusta ensin tuhahduksia ja sitten naurua. Minun paistinpannullani oli pari murenevaa kukkakaaliröstiä, joita parhaani mukaan yritin pitää kasassa kääntämisvaiheessa. Vaikeaa! Tulin siihen tulokseen, että syynä oli kanadalaisen cheddarjuuston puuttuminen. Ei kai nyt muuta syytä voi olla!

Kukkakaali on ihanaa muodossa jos toisessakin. Se on vastustamatonta sellaisenaan, ihan raakanakin, mutta toimii yhtä hyvin keitossa kuin soseenakin, tai paahdettuna uunissa. Löytämässäni ohjeessa siitä oli tehty röstejä eli eräänlaisia pihvejä. Ensin kukkakaalista tehtiin aika hienoa murua, joka nopeasti pehmiteltiin mikrossa, ja sitten paistettiin. Ohjeessa muruun oli sekoitettu cheddarjuustoraastetta, mutta minä laitoin sitä mitä jääkaapista löytyi, eli parmesaania. Kukkakaaliröstien maku oli oikein hyvä, ja täydentyi mukavasti savulohella ja hiukan löysäksi jätetyllä paistetulla kananmunalla. Hyvä ja maukas aamiainen - ja kelpaa meille toistekin!


KUKKAKAALIRÖSTIT SAVULOHEN JA KANANMUNAN KERA (2 kpl)

2 reilua desilitraa kukkakaalimurua (taisi olla joitain 200-250 g kukkakaalta, en tullut punninneeksi)
1 rkl parmesaania (tai cheddarjuustoa)
1 rkl pankojauhoja (tai tavallisia korppujauhoja)
rouhaisu mustapippuria
1/4 tl suolaa
öljyä paistamiseen

Leikkaa kukkakaalin nuput pienemmiksi paloiksi ja rouhi ne pieneksi muruksi (jollain vempaimella tai käsin). Laita murut kulhoon ja käytä mikrossa reilun minuutin ajan. Lisää sitten joukkoon juustoraaste ja pankojauho sekä mausteet. Muotoile seoksesta kaksi noin sentin paksuista pihviä. (Minä muotoilin pihvit käsin leikkuulaudalla ja nostin ne varovasti leveän lastan avulla pannulle.) Kuumenna paistinpannulla öljyä ja paista röstejä molemmin puolin, kunnes niissä on kaunis väri. Ja toivo, että pysyvät kasassa.

Muruset

Lisäksi:
2 kananmunaa
lämminsavulohta (tai jotain kinkkua, esim. parmankinkkua)
sriracha-chilikastiketta (jos haluat)

Paista kananmunat kuumalla pannulla rapsakoiksi. Jos saatat syödä hiukan valuvaa keltuaista, niin jätä ne sellaisiksi. Laita lautaselle kukkakaalirösti ja nosta päälle lohta (tai kinkkua) ja paistettu kananmuna. Tiristä päälle chilikastiketta, jos haluat (sopii hyvin tähän).

Tragikoomiset röstit - lupa nauraa :)

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Paprikarisotto

Risotto on yksi lempiruokiani. Se on täyteläistä, mehevää ja täyttävää, ja siihen voi laittaa makuja omien mielihalujensa mukaan. Joskus maustan risoton pelkällä sitruunankuoriraasteella, joskus parmesaani riittää mauksi. Parhaimpia tekemiäni risottoja ovat olleet parsarisotto ja kukkakaalirisotto, joihin kumpaankin kasvikset soseutetaan. Nyt tein vastaavanlaista uunissa paahdetuilla paprikoilla, ja tulipahan hyvää.


PAPRIKARISOTTO (noin 4 annosta)

2-3 paprikaa
hiukan avokado- tai oliiviöljyä

2 rkl avokado- tai oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 pienehkö sipuli hienonnettuna
3 dl risottoriisiä
8-9 dl kuumaa vettä
1 rkl kasvisliemijauhetta tai 1 kasvisliemikuutio
puolikkaan sitruunan mehu
suolaa, mustapippuria
n. 1/2 dl raastettua parmesaanijuustoa

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen grillivastukset päällä. Halkaise paprikat neljään osaan. Poista siemenet. Laita paprikapalat uunivuokaan pintapuoli päällepäin ja sivele pinnoille hiukan öljyä. Laita paprikat uuniin paahtumaan. Paahda niitä grillivastusten alla noin 15 minuuttia tai kunnes ne alkavat pehmetä ja tummuvat pinnalta. (Minä otin glirrivastukset pois päältä vartin jälkeen ja laitoin päälle tavallisen uunilämmön, ja annoin paprikoiden olla vielä vajaat kymmenen minuuttia uunissa. Sen jälkeen ne olivat pehmenneet.) Nosta paprikapalat lautaselle jäähtymään.

Kuumenna (laakean) kattilan pohjalla öljyä. Kuullota sipulia ja valkosipulia öljyssä muutaman minuutin ajan ja lisää joukkoon sitten riisi. Sekoita hetken aikaa ja lisää kattilaan kuumaa vettä niin, että riisit juuri peittyvät. Lisää joukkoon myös kasvisliemijauhe (tai -kuutio) sekä sitruunamehu ja sekoita. Anna riisien kiehua lempeällä lämmöllä ja lisää vettä hiukan aina, kun edellinen satsi on imeytynyt riisiin. Varo polttamasta pohjaan. On tärkeää, että lisäät aina kuumaa vettä, jotta riisin kypsyminen ei keskeydy veden lisäämisen jälkeen.

Soseuta paprikat sauvasekoittimella ja lisää ne kattilaan riisin joukkoon, kun riisi on kiehunut reilut kymmenen minuuttia. Sekoita ja lisäile vielä vettä, kunnes riisi on kypsää. Risotossa ei tavoitella ihan lötköpehmeää riisiä. Voit katsoa risottoriisipaketistasi osviittaa kypsymisajalle. Risotto saa olla löysähköä, hiukan puuromaista koostumukseltaan *). Samalla kun tarkistat riisin kypsyyttä, maistele myös suolaisuus ja lisää suolaa haluamasi määrä. Ihan lopuksi lisää joukkoon juustoraaste ja sekoita hyvin. Rouhaise sekaan myös pari pyöräytystä mustapippuria.

Risoton voi syödä sellaisenaan tai lihan / kalan lisukkeena.

*) Risotto on rasittava valokuvattava. Kun se on kattilassa täydellistä koostumukseltaan, ehtii se kuvausvaiheeseen päästessään jo muuttua hyvin erinäköiseksi. Plääh, ikinä en ole kyllin nopea. Mutta hyvää oli!