torstai 29. marraskuuta 2012

Poronyttyrät

Kauan kauan kauan sitten maistoin ensi kertaa ystäväni tekemiä pororullia, joihin resepti oli saatu joltain aiemmalta anopintekeleeltä. Ja nepä olivatkin ihania! Rullat (tai nyttyrät, kuten kuvassa) sopivat alkupaloiksi tai noutopöytään tai glögin kaveriksi tai vaikkapa suomalaisiksi tapas-paloiksi.
Viimeksi tein näitä blogiporukan pikkujouluun. Maistuivat!

Resepti on vallan yksinkertainen. Tarvitaan

- kylmäsavuporosiivuja
- valkosipulituorejuustoa (tai minä laitan joskus ruohosipulijuustoa ja raastan sekaan yhden valkosipulinkynnen)
- hitunen smetanaa tai ranskankermaa
- mustapippuria

- lisukkeeksi säilykepersikkaa

Sekoita juuston sekaan hiukan smetanaa tai ranskankermaa ja ripauta joukkoon mustapippuria. Sipaise seosta porosiivulle ja kääräise rullalle tai rutista nyttyräksi. Nosta tarjolle persikkasiivujen tai -palojen kera. Mahtava makuyhdistelmä!

Menikö se jotenkin näin, ystävä rakas??? Ainakin meillä tarjoillut versiot ovat olleet tällaisia :)  Ja hyviä!

tiistai 27. marraskuuta 2012

Portteriglögi

Viime aikojen glögikokeilut eivät ole olleet ihan napakymppejä. Kuuma colajuoma oli ihan jees, mutta earl grey -pohjainen kuuma mojito vähemmän jees. Kolmannella kokeilulla löytyi jo enemmän miellyttävä juoma, ihan oikeasti glögin makuinen lämmittäjä. Voittaja on nimeltään portteriglögi! Epäilin ensin tumman oluen ja punaviinin yhdistämistä, mutta onneksi ryhdyin tuumasta toimeen. Minä en maistanut portteria juomassa, ehkä se toi vain jonkinlaista täyteläisyyttä makuun. Portteri-sokerimausteliemi ainakin oli todella hyvää.

Hyväksi todettua glögiä tarjoiltiin bloggaripikkujouluissa viime viikonloppuna. Kolminkertainen annos riitti tuolle 18 hengen joukolle kahvikupposista tarjoiltuna hyvin, ja santsiakin riitti.

Ohje on Kotivinkin Joululehdestä vuodelta 2004.

PORTTERIGLÖGI (neljälle)

1,5 dl sokeria
0,33 dl porter-olutta
2 tl kardemumman siemeniä
1 pala pomeranssin kuorta (tai vajaa 1 tl jauhettua)
1 kanelitanko
5 kokonaista neilikkaa
1 pullo punaviiniä

Sulata sokeri paistinpannulla vaaleanruskeaksi ja juoksevaksi. Lisää portteri vähitellen sokeriin. Lisää joukkoon mausteet ja kiehauta uudelleen. Ota pannu pois liedeltä ja jätä seos maustumaan pariksi tunniksi. Siivilöi liemi ja kaada se kattilaan. Lisää joukkoon punaviini, ja kuumenna seos. Älä keitä enää. Tarjoile kuumana.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Pikkujoulu, iso väki

Peräti 18 hengen voimin juhlimme eilen ruokabloggareiden pikkujouluja Kotiharmilassa, ja voitte uskoa, että tunnelma oli katossa. Suorastaan liekeissä! Vai mitä sanotte tästä?
Sokeritoppa tulessa!


Hehkuvan glögin lisäksi nautiskelimme myös niin monista erilaisista herkuista, että en ole ollenkaan varma siitä, että olen saanut kaikki kuvattua. Kaikki oli niiiiiiiin hyvää!!! Katsokaa kuvat, niin pääsette tunnelmaan :)

Joulusiili tuli kylään KokkiPottiHannelen ja SoppaMarjan mukana.

Kylmäsavuporoa, valkosipulituorejuustoa ja persikkaa.

Chilin lämpöä ja mangoa... en muista tarkkaan, mutta hyvää oli.
Lohikupposilla lienee jokin hienompikin nimi...

Lohi saaristolaisleivällä ei petä koskaan.

Karkkipossuleivät - myös aamupalana maukkaat :)

Rosmariinin lempeää punajuurivuokaa - tai lootaa, kuten erehdyin sanomaan :))

Sieniä ja yrttimantelivoita

Hirveän hyvää hirveä kaukaa pohjoisesta - kiitos muoniolaiselle mettämiehelle!

Lohipastrami.

Papusoppa teki kauppansa ja lämmitti mukavasti.

Tämä kakku ei ollut pelkästään päältä kaunis!

Parhaat macaronit ikinä! Salaisuus oli raikas piparminttu.

Luumupiilot ja Pekan itse tekemä jäätelö. Hyvä päätös mässyttelylle.
Pikkujoulutunnelmassa ja tasokkaassa tarinoinnissa mukana olivat oululaiset bloggarit Aina nälkäDiplomi-insinööri, Ghetto Gourmet, Kokit ja potit, Pastanjauhantaa, Peruspöperöä ja Sokerikukkasia sekä etelän vahvistukset Soppaa ja silmukoita ja Unelias kokki. Ruokailun jälkeen (tai miten niin jälkeen, koko ajan joku jotain naposteli...) päästiin visailemaan ja virittelemään päättelytaitoja, sillä ohjelmatoimisto H&P oli kehitellyt pari ohjelmanumeroa. Olimme koko porukka lopulta lähes hurmoksellisessa tilassa haarukka-aiheen ympärillä :) Sillä mistäpä se ruokabloggari muusta repii niin riemukkaita hetkiä kuin ruokaan liittyvästä aiheesta!

Suurkiitokset, te kaikki ihanat, kun tulitte ja teitte illasta huippuhienon!!! 

tiistai 20. marraskuuta 2012

Japanilaisittain


Olen hyvin harjaantumaton sushin tekijä, mutta syön sitä mielelläni pieninä annoksina. Makuja kotoa -blogin Heidi on kunnostautunut sushin tekijänä ja olen viime aikoina hänen blogistaan vaklaillut kuvia ja vinkkejä, ja haaveillut sushin tekemisestä. Viimein sitten sain itsekin sushit lautaselle. Melkoinen homma siinä oli, kun aiempia kokemuksia on tasan kaksi ja tekniikka on jokseenkin alkeellinen. Sushiriisin keittäminen tuntuu minusta ehkä kaikkein vaikeimmalta asialta, mutta kai siinäkin harjoitus tekisi mestarin. Ihan hauskaa puuhaahan tämä lopulta on.

Nyt tein ensi kertaa munakasrullaa (tuo vähän pitkulaisempi merilevällä "sidottu" viritelmä), josta tulikin hyvän makuista. Koossa pysyminen olikin sitten eri juttu :)

JAPANILAINEN MUNAKAS (yksi ohut munakas)

1 kananmuna
ripaus sokeria ja suolaa
vajaa 1/2 tl soijaa
vajaa 1/2 tl miriniä

Sekoita munakasainekset hyvin, mutta älä vaahdota. Kuumenna hiukan öljyä paistinpannulla ja kaada massa pannulle. Levitä massa ohueksi ja paista nopeasti molemmin puolin.

Minä nostin jäähtyneen munakkaan kelmun päälle bambumatolle ja levittelin päälle riisiä. Laitoin etureunalle sipauksen wasabitahnaa sekä paprikasiivuja ja mango-chilimarinoituja jokiravunpyrstöjä (ostin ne valmiina Stokkalta). Sitten vain rullasin (jopa se kuulostaa helpolta) bambumaton avulla ja yritin tehdä tiiviin paketin. Ei ihan onnistunut.

Kaliforniarulliin (riisi päällä, koristeena seesaminsiemeniä) laitoin sisälle lohta ja ravunpyrstöjä sekä avokadoa. Niiden tekeminen oli ihan hirveää puuhaa tämmöiselle räppäkäpälälle! Neljä jollain tapaa kuvauskuntoista yksilöä sain leikattua. Katsokaapa malliksi myös näitä nättejä.

Taustalla töröttävissä onigireissä (palloset) oli sisällä etualalla olevaa teriyakilohta (jonka marinoin samassa liemessä kuin tofut viime viikolla, ja paistoin pannulla ja valelin pannuun laittamallani vähäisellä liemimäärällä). Hyvää! Hienoja (hienompia) onigirejä on tehnyt myös Ankerias Vipunen.

- - -

Heidin kuvista saa vinkkiä rullaatirullauksesta. Minä en kyennyt kuvaamaan, kädet olivat ihan riisissä.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Kuuma cola

Glögikausi on pyörähtänyt käyntiin ja täydellisen glögin etsintä on käynnissä. Parin valmisglögimaistelun jälkeen oli vuoro kokeilla ihan uutta glögireseptiä. Maku-lehti (6/09) esitteli mustan kolaglögin, joka pääsi meilläkin glögimukiin. Syy, miksi tartuin tähän reseptiin, oli chilipala mausteiden joukossa. Houkuttelevaa!

Tämä glögi on kokiksen ystävän glögi: makea ja kokismainen ilman happoja. Mausteet eivät ehtineet oikein kunnolla antaa makujansa juomaan. Ainoastaan tähtianis maistui, vaikka annoin mausteiden lilliä limpparissa hetken ajan ennen kuumennusta. En silti ihan huonona pitänyt... Mutta kuten sanottu, coca colan ystävä varmaan tykkää!


MUSTA KOLAGLÖGI (2 annosta)

puolikas vaniljatanko halkaistuna
1 tähtianis
pieni siivu appelsiininkuorta
pieni pala chiliä
4 dl kolajuomaa (meillä Coca Colaa)
4 cl jaloviinaa

Kuumenna mausteet ja kolajuoma kattilassa (minä annoin mausteiden olla vartin verran kattilassa kokiksen kanssa ennen kuumentamista). Lisää jaloviina ja nosta kattila pois liedeltä. Siivilöi glögi laseihin kaadettaessa.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

2 x aamupala

Joskus aamupala on niin hyvää, että se täytyy syödä kahdesti saman päivän aikana. Vaikkapa puoli yhdeltätoista ja sitten taas esimerkiksi kello yksi uudelleen.

Donna Hay -lehdessä nro 62 oli hyvin houkutteleva aamiaisleipä, jossa oli monta ihanan aamiaisen osasta yhdessä paketissa: leipä, muna, kinkku, juusto ja tomaatit, bonuksena ripaus chiliä! Ei tarvittu kuin kupponen hyvää teetä ja palanen tai kaksi (tai kolme) tätä leipää, ja aamiaistyytyväisyys oli taattu.

Tein ohjeeseen pieniä muutoksia johtuen jääkaapin tarjonnasta. Ohje on tässä nyt niin kuin minä sen tein, suluissa ovat Donna H:n aineet. Alkuperäisessä ohjeessa juusto käskettiin ripotella vasta munien jälkeen, mutta kun tein niin, niin munat jäivät tietysti piiloon, eivätkä näkyneet niin nätisti kuin lehden kuvassa. Siksi heitin vielä paistamisen puolivälissä koko komeuden päälle kaksi viiriäisen munaa, yksilöt nro 9 ja 10. Alunpitäen laitoin siis vain 8 munaa päälle. Tulikin nättejä! Siksi laitan ohjeeseen, kuten minä tein.

Jos haluaa kasvisversion, voi kinkun tilalle laittaa jotain muuta. Artisokansydämet voisivat sopia tähän hyvin.
Leipä, jolla on keltaiset silmät :) Halloween-kamaa!


AAMIAISLEIPÄ

1/5 pkt tuoretta hiivaa (1,25 tl kuivahiivaa)
1 tl sokeria
1,5 dl kädenlämpöistä vettä (160 ml)
n. 2,5 dl vehnäjauhoja (225 g)
1 tl suolaa
1 rkl oliiviöljyä (1/2 rkl)

10 viiriäisenmunaa (4 kananmunaa)
muutama siivu prosciuttokinkkua (pancettaa)
muutama miniluumutomaatti puolitettuna (250 g terttu kirsikkatomaatteja)
sopivasti raastettua parmesaanijuustoa (100 g raastettua gruyerejuustoa)
1 tl chilihiutaleita
1/2 tl kuivattua basilikaa (1/3 "cup" tuoretta basilikaa)

Tee ensin taikina. Liota hiiva veteen, lisää sokeri, suola ja oliiviöljy, sekoita. Lisää hiljalleen jauhoja, kunnes saat hyvän tuntuisen taikinan. Vaivaa taikinasta kimmoisa pallo ja jätä liinan alle nousemaan. Nostata taikinaa 20-30 minuuttia ja laita sitten uuni lämpiämään 220 asteeseen.

Ota esiin suunnilleen 25 x 25 cm kokoinen korkeareunainen vuoka (minulla oli vähän pienempi) ja vuoraa se leivinpaperilla. Painele taikina vuokaan, reunoihin saakka. Ripottele taikinan päälle ruustoraastetta ja nostele päälle kinkkusiivuja vähän ruttuisesti. Lisää myös puolitetut tomaatit ja basilikaa. Riko päälle munia. Jos käytät tavallisia kananmunia, laita ne tässä vaiheessa. Jos käytät viiriäisenmunia, etkä halua niiden kypsyvän täysin, lisää ne vasta paistamisen puolivälissä. Ripottele pinnalle myös chilinsiemenet.

Paista leipää 220-asteisessa uunissa 12-14 minuuttia tai kunnes paistos on saanut kauniin värin. Minulla leipä oli uunissa viitisentoista minuuttia.

Oho, loppu!

lauantai 17. marraskuuta 2012

Tortellinitehdas

Kotiharmin (ehkä Armastuksenkin) askartelijan kyvyt joutuivat äärimmäiseen pinnistelyyn, kun pantiin pystyyn tortellinitehdas. Myös hahmottamiskyvyt olivat haasteen edessä, kun yritin tiirailla kuvasta, miten kiepautus tapahtuu. Teimme tortellinilinjaston: levytys, pyörylät, täyte, reunojen kostutus, taitto, kiepautus. Yksinäni olisin askarrellut näitä ehkä kaksi tuntia, jos olisi riittänytkään.

Ja lopputulos? Verrattain maukkaat, vaikkakaan ei kauniit, sitruunalle vivahtavat broilertortellinit!


Paahdoin tortellineille kaveriksi uunissa punaista ja keltaista paprikaa sekä sipulia, valkosipulia ja kesäkurpitsaa. Ne maustoin balsamicolla, suolalla, mustapippurilla ja ripauksella sokeria. Päälle tietenkin oliiviöljyä. Kasvikset muhivat uunissa ensin 250 asteessa noin 15 minuuttia, sitten vähensin lämpöä 200 asteeseen. En oikein tiedä kuinka kauan ne siellä olivat, ehkä puolisen tuntia. Lopuksi sipelsin puolikuivattuja (aurinkokuivattuja) tomaatteja sekaan. Kasvisten maukas öljy toimi kastikkeena. Myös sipuliliemi ja pikkusipulit olisivat sopineet mainiosti tortellinien kanssa samalle lautaselle. Kirjan ohjeessa suositeltiin ragua eli (jauhe)lihakastiketta, mutta meille lihaksi riitti broileri.

Tortellinien ohje löytyi jostain vanhasta "Pronto! Pronto!" keittokirjassa, johon on koottu reseptejä Italian eri alueilta. Näiden tortellinien ohje oli Emilia-Romagnan alueen reseptien joukossa. Täytettä tuli tällä ohjeella reilusti, joten voit hiukan vähentää sitä halutessasi.


BROILERTORTELLINIT (neljälle)

250 g durumvehnäjauhoja
2 munaa (+ vähän vettä, riippuen kananmunien koosta)
1 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa

Sekoita ainekset taikinaksi. Minun piti lisätä munien jälkeen vielä pari ruokalusikallista vettä, jotta sain sopivan tuntuisen taikinan. Jos vaivaat taikinan käsin, työstä sitä kymmenisen minuuttia. Kääräise taikina sitten kelmuun ja jätä odottamaan.

2-3 broilerin luutonta filettä (meillä oli 3 ohutta rintafilettä)
reilu 1/2 litraa lihalientä
1 rkl ranskankermaa
2 keltuaista
1 sitruunan raastettu kuori
5 rkl raastettua parmesaania
suolaa
mustapippuria
ripaus muskottipähkinää

Keitä broilerinfileitä lihaliemessä. Ohuille fileille riitti keittoajaksi kymmenisen minuuttia. Hienonna broilerinlihat veitsellä hyvin pieniksi kuutioiksi, ja sekoita lihan joukkoon muut aineet. Maista suolaisuus, ja lisää tarvittaessa.


Kauli käsin tai pastakoneella taikinasta levyjä ja tee muotilla pyörylöitä. Nostele pyörylöille täytettä (mutta varo täyttämästä liikaa, silloin nyyttejä on vaikea sulkea) ja sipaise reunoja veteen kastetulla sormella (pysyvät paremmin kiinni)). Taita kiinni tiiviisti ja pyöräytä sormen ympärillä tortelliniksi. Helppo homma :) Nosta valmiit tortellinit esim. keittiöpyyhkeen päälle odottamaan keittoveteen pääsyä.

Keitä tortellineja suolalla maustetussa vedessä noin 9 minuuttia.


torstai 15. marraskuuta 2012

Pizza? Leipä? Mikä?

Arki-ilta. Myöhäinen kotiinpaluu. Nälkä. Väsy.

Näistä aineksista valmistui ruisleipäpizza tai pizzaruisleipä tai lämmin leipä. Tai no tarvittiin myös vähän ketsuppia, kinkkua, sipulia, tomaattia, chorizoa ja kolmenlaista juustoa, ja kuuma uuni. Se oli kurmeeta kerrakseen, lämmitti ihmiset ja täytti mahat.

On muuten hyvä ruoka myös siinä tarkoituksessa, että jääkaapin piilottelemat jämät saa käytettyä näppärästi.


PIZZAKSI ITSEÄÄN LUULEVA RUISLEIPÄ

ruisreikäleipää

Täytteeksi esimerkiksi:
ketsuppia
juustoraastetta (meillä oli Oltermannia, vuohigruyerea ja parmesaania)
kinkkua suikaleina tai jonkinmoisina kappaleina
chorizomakkaraa
sipulia ohuina siivuina
kirsikkatomaatteja puolitettuna
oreganoa

Nosta ruisleipäkiekot pellille leivinpaperin päälle ja roiski niille ketsuppia. Ripottele päälle osa juustoraasteesta sekä muita päällisiä. Lisää lopuksi vielä vähän juustoraastetta sekä kirsikkatomaatin puolikkaita. Kruunaa oreganolla ja työnnä uuniin. Paista 225 asteessa, kunnes juusto sulaa ja tomaatit pehmiävät.

maanantai 12. marraskuuta 2012

Tofun tutinaa

Kiitos Ankerias Vipunen! Tofureseptisi teki minusta tofun ystävän!

Olen maistanut (en voi sanoa, että syönyt) tofua jossain kiinaravintolassa pitkän aikaa sitten, enkä erityisemmin tykästynyt siihen. Niin joskus käy - joku hyvä aines jää aina pois kauppakärrystä, kun sitä ei ole koskaan päässyt maistamaan hyvin valmistettuna. Toisaalta makuaistikin kehittyy reippaammaksi vastaanottamaan erilaisia makuja, joten saattoi se silloinen kiinatofu ollakin hyvää :) . Nyt kuitenkin onnittelen itseäni rohkeudesta tarttua tofuun. Hyvää oli, tosi hyvää!

Söimme tofun kanssa riisiä, inkivääriporkkanoita ja erikoisversiota vokatusta zha caixin -lisukkeesta (valmistettu romainesalaatinlehdistä, ei choi sum -kaalista).


TOFU TERIYAKI (kahdelle)

pala pieneksi silputtua inkivääriä
3/4dl miriniä (unohdin ostaa, käytin sen sijaan 0,25 dl sherryä+0,25 dl ruskeaa sokeria)
3/4 dl soijaa
1/2 dl sakea tai valkoviiniä (käytin jälkimmäistä)
1/4 dl tummaa sokeria

palanen kiinteää (marinoimatonta) tofua (minulla oli 250 g)
vehnäjauhoja
seesamiöljyä

Sekoita ensin kastikkeen ainekset keskenään niin, että sokeri liukenee.

Tofukimpaleen voi leikata kahteen osaan (kuten minä tein). Tofupala(t) pyöritellään vehnäjauhossa, minkä jälkeen paistetaan kuumalla pannulla noin 2 minuuttia per puoli. Alenna lieden lämpöä ja lisää desin verran kastiketta pannulle. Valele pannulla olevaa tofua vielä liemellä, kunnes se alkaa vähän paksuuntua.

Viipaloi tofu ja laita tarjolle. Päälle voi ripotella kevätsipulia (ja kuivattua chiliä murskattuna, mutta minä unohin sen).


KOTIHARMIN ZHA CAIXIN (sovellettu kirjasta Viisi aasialaista keittiötä)

1 ruukku romainesalaattia
3 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
1 tl sokeria
2 rkl osterikastiketta

Silppua valkosipulia. Kuumenna pannulla öljyä ja lisää valkosipuli paistumaan. Freesaa hetki ja lisää pannulle salaatinlehdet, sokeri ja osterikastike. Paista muutaman minuutin ajan.


INKIVÄÄRIPORKKANAT

pari porkkanaa
pätkä inkivääriä
pari ruokalusikallista soijaa
noin teelusikallinen sokeria

Kuori ja suikaloi porkkanat. Kuori ja silppua inkiväärinpala. Paista porkkanasuikaleita ja inkiväärisilppua öljyssä pannulla hetken aikaa. Lisää sokeri ja paista vielä hetki. Lorauta pannulle soijaa ja hauduta vähän aikaa. Älä päästä porkkanasuikaleita liian pehmeiksi.

lauantai 10. marraskuuta 2012

Keep calm and have a cupcake

Sain hienon julisteen (kiitos Tini!), joka ohjasi minut oikealle tielle:


Siis: kun jos tulee rähistyä tai pinnaa kirraa tai ääni kohoaa kiikaukseen tai suusta pääsee pöhköjä sanoja, ryhdy leipomaan. Taikinaterapiasta on apua moneen vaivaan! Ja saa leipoa, vaikkei mikään riipisikään :)

Kesällä tein ihan mahtavan mainioita raparperikuppikakkuja, joiden ohjetta käytin pohjana lime-valkosuklaakuppikakuissa. Raparperit pois, suklaa ja lime tilalle!

LIME-VALKOSUKLAAKUPPIKAKUT (12 kpl muffinivuoan koloissa)

3,5 dl veh­nä­jau­ho­ja
1 tl lei­vin­jau­het­ta
120 g voita (tai margariinia)
2 dl so­ke­ria
2 isoa ka­nan­mu­naa
150g rans­kan­ker­maa
1 limen kuori raastettuna
1 limen mehu
100 g valkosuklaata

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen ja sipaiset muffinipellin koloihin vähän margariinia (jos tunnet omasi sitä tarvitsevan). Paperisia muffinivuokiakin voi halutessaan käyttää.

Pese lime huolellisesti, esimerkiksi juuresharjalla. Kuivaa se ja raasta kuori hienolla terällä. Purista limestä mehu. Rouhi valkosuklaa karkeaksi rouheeksi. Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe, suklaarouhe ja limenkuoriraaste. Vatkaa voi tai margariini sokerin kanssa vaahdoksi. Lisää kananmunat joukkoon yksitellen ja joka välissä vatkaten. Lisää seokseet kuivat aineet, limen mehu ja ranskankerma vuorotellen ja sekoita hyvin.

Jaa taikina muffinivuokien koloihin. Paista 175 asteessa noin 30 minuuttia. Jäähdytä ennen syöntiä. Kuorrutusvinkki löytyy raparperikuppikakkupostauksesta. Nämä ovat kyllä niin maukkaita, ettei mitään kuorrutuksia välttämättä tarvita.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Gulassi

Näin kun on taas koittanut pitkään haudutettujen pataruokien aika (=hämärä, pimeä, kylmä), päätin tarttua itselleni toistaiseksi vielä uuteen ruokaan, gulassiin. Olen tainnut jossain joskus syödä sitä, mutta itse en ole valmistanut. Gulassi on unkarilaislähtöinen liharuoka, jonka päämausteena on paprika. Gulassi voi olla keitto tai pata tai jotain siltä väliltä. Siihen voidaan laittaa perunaa, mutta sekaan voidaan heittää myös mykyjä. Hieman muunnellun gulassin saa lisäämällä sekaan papuja tai hapankaalta. Selaillessani keittokirjoja ja netin reseptiviidakkoa tein havainnon, että on olemassa suunnilleen viisituhatta aidon unkarilaisen gulassin reseptiä. En valinnut yhtään niistä, vaan yhdistelin aineksista aidon Kotiharmin gulassin, reseptin numero 5001 :) Niin syntyi keiton ja padan välimuotoa oleva äärimmäisen maukas ateria. Ihan parhaimpia lihapatoja, mitä olen ikinä tehnyt!


GULASSI

500 g naudan kulmapaistia
vähän vehnäjauhoja
3 valkosipulinkynttä
5 salottisipulia
2 rkl juurisellerisilppua
2 tl paprikajauhetta
1/4 tl tulista savupaprikajauhetta
1/2 tl chilirouhetta
1 rkl tomaattipyrettä
2 tl timjamia
1/2 tl kuminansiemeniä
mustapippuria
suolaa
5 dl vettä
1 tl vaaleaa balsamiviinietikkaa
2 porkkanaa
4-5 perunaa
2 punaista paprikaa

Kuori salottisipulit ja halkaise ne neljään osaan. Kuori valkosipulinkynnet ja hienonna ne. Leikkaa pieni pala juuriselleriä pieniksi kuutioiksi. Leikkaa liha reiluhkoiksi suupaloiksi ja pyörittele ne kevyesti vehnäjauhoissa. Paista lihapaloja padan pohjalla öljyssä, kunnes ne saavat kauniin ruskean värin.

Lisää sipulit, valkosipulit ja sellerikuutiot ja sekoita. Lisää myös mausteet ja tomaattipyre ja paistele hetki. Lisää pataan vesi ja etikkatiraus ja kuumenna kiehuvaksi. Kypsennä lihoja liemessään noin puolitoista tuntia (niin että lihat alkavat tuntua melkein mureilta ja kypsiltä) ja lisää sinne sitten kuoritut ja lohkotut porkkanat ja perunat sekä pilkotut paprikat (joista siemenet on poistettu). Kypsennä vielä 1 - 1,5 tuntia, kunnes perunat ja porkkanat ovat kypsiä. Meillä pata muhi hellalla kaikkiaan kolmisen tuntia, ja tänä aikana lihasta tuli mahtavan mureaa.