Melkein T-luupihvi

Makkarakaupan lihatiskiltä ostimme T-luupihvin nimellä pari piffiä, koska semmoisia ei tässä taloudessa ole ennen valmistettu. Aidossa ja oikeassa T-luupihvissä on luun toisella puolella sisäfileosa ja toisella ulkofilettä. Makkarakaupan luuosa ei ollut T:n muotoinen, vaan rehti L, ja lihaa oli vain toisella puolella. Sanoisin siis, että söimme naudanlihakyljystä. Otin vaikutteita valmistukseen Sillä Sipuli -blogista, siellä kun oli päästy ihan oikean T-luupihvin makuun.

Piffit siveltiin valkosipulinkynnenpuolikkaalla, ja päälle ripoteltiin suolaa ja mustapippuria. Ennen kuumalle pannulle heittämistä pihveille siveltiin myös öljyä. Paistaminen olikin oma lukunsa... Erilaisissa ohjeissa sanotaan, että paistetaan 2-3 minuuttia, mutta meillä liha paistui ehkä vajaat viisi minuuttia per puoli. Näin osa pihvistä oli rosee, ihan reuna vähän turhan kypsää, ja luun vieressä oleva liha turhan raakaa. Me sivelimme pintaan lopuksi, paistamisen jälkeen siis, vielä Bull Fighter Sauce -nimistä bbq-kastiketta, joka olikin ihan passeli tähän.

Loppukaneettina voisin todeta, että tämä pihvi ei ehkä ollut ihan mun juttu. Kammoksun jänteitä ja kalvoja ja roikaleita lihassa, ja niitähän tästä löytyi. Sitkeät palat jäävät takahampaisiin pyörimään ja sitten alkaa...no, yökkäyttään. Minun T-luupihvistäni, tai tällä kertaa L-luupihvistä, jäi syötävää sellaiselle, jonka kitakaari ei sitkaudesta säpsähdä.