keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Oopperaleivät

Meillä ei näköjään tehdä enää ruokaa. Kun illalla seittemän jälkeen tai mahollisesti yhdeksän maissa kotiudutaan (jos ylipäänsä ollaan kotona ollenkaan...), niin mihin tartutaan? Leipään. Lasi maitoa ja kuppi teetä toimii palan painikkeena ja jälkkäriksi otetaan jugurttia. Ai että on ravitsevaa ja monipuolista. Ja ankeaa!!! Eilen ryhdistäydyin ja otin oikein jauhelihapaketin (joka huusi, että viimeinen käyttöpäivä on likempänä kuin laki sallii) jääkaapista. Tein oopperaleivät niistä aineista, jota kotoa löytyi. Järin moniulotteista ei tullut, mutta hyvä maku leivistä jäi suuhun.

Oopperaleipä lienee lajissaan jonkinlainen klassikko ja sen osaset kokin luovuudesta kiinni. Olennaista siinä on leipä, jauhelihapihvi ja paistettu kananmuna. Ilman niitä oopperaleipä ei ole oopperaleipä. Minä muistan oopperavoileivät lapsuudestani. Niitä tarjottiin usein lauantai-illan saunavieraille iltateellä. Meillä ei ollut saunaa eikä teetä, sen sijaan oli sohva ja boksilta katsottu Monk. Niin se maailma muuttuu.

OOPPERALEIVÄT (4 kpl)

Jauhelihapihvit:

400 g jauhelihaa
4 valkosipulinkynttä.
1 pieni punasipuli
1 tl suolaa
chilijauhetta
mustapippuria
n. 1/2 dl juustoraastetta

Lisäksi:

4 paahtoleipäviipaletta

4 kananmunaa

8 viipaletta suolakurkkua

sinappia tai hampurilaiskastiketta

Sekoita jauhelihapihvitaikina, jaa se neljään osaan ja paista pihveiksi. Paista kananmunat. Paahda leivät. Kokoa annokset: laita leivän päälle sinappia tai hampurilaiskastiketta, pihvi, suolakurkkua ja muna. Meillä päälle törähti vielä paholaisen hilloa.

---

Seuraava kuva oopperaleivästä on otettu Armastuksen vaatimuksesta, minun vastusteluistani huolimatta. Olen ennenkin kuullut, etten kuulemma taida arvostaa hänen presentaatioitaan, kun en ota niistä valokuvia. Tässä nyt on teille kaikille nähtäväksi siippani näkemys nätistä ja houkuttelevasta ruoka-annoksesta. Ja ettei tulisi väärinkäsityksiä, niin sanon että hyvinkin arvostan hänen taiteellista näkemystään ruoka-asioissa. Näissä on jotain hellyttävää, mutta samalla maskuliinista. Vai mitä mieltä olette?

4 kommenttia:

  1. :D mä voisin kuvitella, että meillä tuo puolisko väsäisi jotakin vastaavaa asetelmaa.

    VastaaPoista
  2. :) Mitä sitä turhia pipertämään! Halaki, poikki ja pinoon.

    VastaaPoista
  3. Dynaaminen on! Annan taiteilijalle varmasti vielä toistekin mahdollisuuden asetteluun.

    VastaaPoista