Kimchin muhitusta

Viisi aasialaista keittiötä -kirja kertoo korealaisten päiväohjelman suunnittelussa kiintopisteenä olevan ruokailun: "Syömmekö ennen vai jälkeen askareidemme?" Niinpä. Korealainen ajatuksenkulku sopii myös Kotiharmille.

Ensi viikonlopun ruokailun suunnittelu on jo aloitettu ja varsinainen ruuanlaittokin on päässyt vauhtiin. Mikään korealainen ateria ei kuulemma ole täydellinen ilman kimchiä, joten siitä on hyvä lähteä ateriaa kasaamaan. Kimchi on eräänlainen hapankaali, joka valmistetaan kiinankaalista ja mausteista. Lauantaina kaali laitettiin suolaan, eilen huuhdeltiin ja maustettiin ja nyt se muhii ja maustuu pöydällä. Illalla kimchi pääsee jääkaappiin vielä muutamaksi päiväksi. Saapa nähä, mitä siitä tulee... Meillä on kimchikokemus muutaman vuoden takaa korealaisesta ravintolasta Roomassa, mutta kummallakaan ei ole oikein tarkkaa mielikuvaa sen mausta. Ekstrajänskää siis tiedossa viikonloppuna.

Tältä näytti eilen illalla:

Hailakkaa on. Chilijauhetta olisi ehkä voinut olla enemmän. Eikä meidän chilijauheemme ollut kodjokaroa, korealaista chilijauhetta. Mahtaakohan se olla jotenkin punaisempaa kuin meidän tavallinen chilijauhe? Tuoksu on huumaava, toistaiseksi. Hapatuksen jälkeinen tuoksu selviää myöhemmin :) Ja resepti tulee myöhemmin, sikäli mikäli kokkeilumme on onnistunut. Tai voihan sen reseptin laittaa epäonnistumisenkin jälkeen vinkiksi "älä ainakaan tällä reseptillä kokkaa".

Ravut ja rakkaat ystävät

Eilen illalla pääsimme nautiskelemaan ravuista ja ystävien seurasta. Ihanalle isäntäväelle ja koko mainiolle seurueelle kiitokset! Alkuun nautiskelimme mehevää äyriäispiirasta kera parin salaatin (enkä tietysti tajunnut ottaa niistä kuvaa). Kun ravut oli pistelty poskeen, oli jälkiruuan aika.  Kuinka sattuikaan, että juuri kun olin täällä tuumaillut, että jälkkäreiden tekoon pitää alkaa panostamaan, niin rapuemäntä pyysi meitä tuomaan mukanamme illan jälkiruuan :)

Päädyin rohkeasti kokkeilemmaan minulle ihan uutta reseptiä. Gordon Ramsayn kokkailua nimittäin vastikään töllöstä katsoin, ja sieltä jäi mieltä kaihertamaan "no-bake berry cheesecake" eli paistamaton marja-juustokakku. Ramsay kokosi sen johonkin tötteröön (kakkumaisesta muodosta kai nimikin), mutta minä pyörittelin kahdella lusikalla moussesta palleroita. Kivan näköisiä olivat, mutta mikä tärkeintä, maku oli aivan ihana! Valmistin jälkkärin loppuun asti vasta kyläpaikassa ja siinä kälkättäessä unohdin laittaa vaniljansiemenet mousseen :) Arvatenkin maku olisi niistä vielä entisestään parantunut. Marjoja en käyttänyt Ramsayn tapaan pannulla, vaan marinoin ne parin sokerilusikallisen ja mustaherukkalikööritilkan kera.

JUUSTOKAKKUJÄLKIRUOKA
(kahdeksalle, sanoo Ramsay, mutta kyllä tästä piisaa kymmenellekin kevyesti!)

Keksimuruset:
8 digestivekeksiä
6 rkl sokeria
100 g voita

Marjat:
n. 1/2 l marjoja (esim. mustikoita+vadelmia)
1-2 rkl sokeria
1-2 rkl mustaherukkalikööriä

Mousse:
400 g Philadelphia-juustoa
6 rkl tomusokeria
1/2 sitruunan mehu
1 vaniljatangon siemenet6 dl kuohukermaa

Laita marjat kulhoon, lisää sokeri ja halutessasi likööriä. Sekoita ja anna maustua.

Tee keksimurut. Murenna keksit (jätä vähän rouheutta joukkoon). Sulata sokeri pannulla ja lisää sulaneen sokerin joukkoon varovasti voi. Sekoittele joko pannua heiluttelemalla tai lastalla. Kun voi ja sokeri ovat sekoittuneet kinuskimaiseksi, lisää keksimuru pannulle ja sekoittele niin että karamellisoitunut sokeriseos tarttuu kaikkiin muruihin. Kaada keksimuruseos lautaselle ja anna jäähtyä. Murenna jäähtynyt levy.

Laita tuorejuusto kulhoon, lisää joukkoon tomusokeri ja sitruunamehu sekä halkaistusta vaniljatangosta raavitut siemenet. Sekoita sähkövatkaimella kuohkeaksi. Vatkaa kerma vaahdoksi ja yhdistä juustoon reippaasti sekoittaen. Pyörittele esim. kahden lusikan avulla moussesta palleroita (tai tee muotin avulla kakkaroita) ja asemoi ne lautaselle. Ripottele päälle keksimurua ja marjoja. Nautiskele!

Eisinnepäinkään-lohi

Voi kun saatiin makiat naurut lohen äärellä! Intopiukkana ryhdyimme tekemään taikinakuoressa kypsennettyä lohta, jota laivakokki German Zamundio teki ohjelmassa Laivakokin matkassa (Landgång). Meillä kummallakin oli jonkinlainen mielikuva ruuasta, mutta kun nälkäisinä emme ennättäneet metsästää ohjetta netistä, niin mentiin tuntumalla. Ja metsään :) Siis ainesten puolesta, ei maun.

Tietoinen valinta oli käyttää taikinana voitaikinan sijasta ruis-perunataikinaa (juu, sitä kaupan valmista). Täytteeksi valikoimme hataran muistimme mukaan purjoa, kanttarelleja ja juustoa. Eihän siinä alkuperäisessä mitään sieniä ollut, sen sijaan oli pinaattia, rucolaa, tilliä ja keltuainen. Kuinka hyvää oikealla reseptillä olisikaan tullut! No, se jää arvoitukseksi. Meidänkin versiomme oli oikein onnistunut (ei kai sipuli-kanttarelli-kerma voi pahaa ollakaan).

Tähän pyrittiin, tällaista tuli:

LOHI RUISPERUNATAIKINASSA

n. 600 g lohifilettä
1 pkt ruis-perunataikinaa

20 cm pätkä purjoa
1 pieni valkosipulinkynsi
100 g kanttarelleja
1/2 - 1 dl ruokakermaa
suolaa, valkopippuria

1 dl juustoraastetta

Sulata taikina. Putsaa sienet ja halkaise ne kahtia. Suikaloi purjo ja pilko valkosipulinkynsi. Paista sienet ja sipulit tilkassa öljyä, mausta suolalla ja pippurilla ja hauduta hetki kermassa (muhennokseksi).

Poista lohesta nahka ja ruodot. Leikkaa lohipalan keskelle viilto noin puoliväliin filettä ja leikkaa sitten molemmat sivut auki, ihan kuin pariovet. Nostele sipuli-sienitäyte keskelle, ripottele juustoraaste päälle ja käännä "ovet" kiinni eli lipareet takaisin paikoilleen.

Kauli taikinasta reilusti lohipalaa suurempi levy. Kannattaa kaulita reunat hiukan keskiosaa ohuemmaksi (ettei käy niin kuin meillä, että ohut taikina repesi ja paljasti sisukset). Nosta täytetty file taikinan keskelle niin että lohen saumakohta on alaspäin. Käännä reunat lohipalan päälle. Minä ripottelin tuohon vielä vähän juustoakin.

Nosta taikinoitu lohi uunipellille saumapuoli alaspäin ja voitele kananmunalla.

Paista herkkua uunissa 200 asteessa n. 30 minuuttia. Voi olla, että jo parinkymmenen minuutin päästä lohi olisi valmista. Minä halusin vähän väriä kuoreen, mutta lohi meni ehkä vähän ylikypsäksi, kun uuniaika venyi himpan yli puoleen tuntiin.

"Ruåtsalainen kalakukko", luonnehti Armastus osuvasti.

Koreasti kohti Koreaa

Ne alkavat pian urheilla siellä Koreassa. Heräsikin sen tähden ajatus tehdä jotain sikäläistä ruokaa. Näin arki-iltana ei vielä kyetty muuhun kuin valmisnuudeleihin ja tehtiin kimchi-aromilla höystettyä nuudelisoppaa kampasimpukoiden kera. Ihan mukiinmenevää, etenkin lisukkeen ansiosta.

KAMPASIMPUKAT NUUDELISOPASSA

kymmenkunta kampasimpukkaa
2 valkosipulinkynttä ohuelti siivutettuna
seesaminsiemeniä
suolaa
tavallista öljyä + seesamiöljyä

lisäksi jotain sopivia pussinuudeleita valmiilla höysteillä

Sulata kampasimpukat ja halkaise ne kahtia (horisontaalisesti). Kuumenna paistinpannulla esim. auringonkukkaöljyä ja heitä valkosipulinkynnet joukkoon. Paistele hetki. Nosta kampasimpukat pannulle ja paista minuutti per puoli. Ennen kääntämistä ripottele päälle seesaminsiemeniä. Ripottele lopuksi hiukan suolaa (ja halutessasi vielä lisää seesaminsiemeniä) kampasimpukoiden pinnalle. Nostele simpukat kuppiin nuudelisopan päälle ja tiputtele päälle vielä muutama tippa seesamiöljyä.

Papu(-kinkku)salaatti cajuntyyliin

Tuoreet kotimaiset pensaspavut (vihriät pitkulaiset pavut) innoittivat tekemään papusalaattia. Muilutin ne papukinkkusalaattiin, jota olen ruukannut tehdä Valittujen Palojen salaattikirjan mukaan. Tällä kertaa en laittanut kinkkua joukkoon ollenkaan ja ranskankerman korvasin turkkilaisella jugurtilla. Resepti jakoon!

PAPU(-KINKKU)SALAATTI CAJUNTYYLIIN

n. 400 g mustasilmäpapuja (tölkistä)
100 g pakastemaissia
100 g pensaspapuja (tuoreita tai pakastettuja)
1 punainen tai vihreä paprika
1 varsisellerin varsi
1 pieni (puna)sipuli
(1 pikkuruinen chili)
(100 g palvikinkkua)

Kastike:
100 g turkkilaista jugurttia
1 rkl ketsuppia
1 tl paprikajauhetta
1/4 tl cayennepippuria
1 tl kuivattua korianteria tai vähän tuoretta silputtuna (ei siis korianterin siemeniä)
muutama tippa Tabascoa
ripaus suolaa ja mustapippuria

Kiehauta maissit, huuhtele ne kylmällä vedellä, valuta ja laita kulhoon. Jos käytät pakastepapuja, kiehauta ne samalla. Tuoreet pavut pätkitään sopivan pituisiksi ja kiehautetaan (5-10 minuuttia), sitten huuhdellaan kylmällä, valutetaan ja laitetaan kulhoon maissien joukkoon. Huuhtele ja valuta mustasilmäpavut ja lisää kulhoon. Pilko paprika, sipuli ja sellerinvarsi (ja halutessasi chili ja kinkut) ja lisää kulhoon.

Sekoita kastikeainekset ja kaada sekaan. Sekoita ja anna maustua jonkin aikaa. Puolessakin tunnissa tulee hyvää.

Jugurtin sijasta voi tosiaan käyttää ranskankermaa, mutta ei pidä sortua kevyttuotteeseen. Se luirahtaa koko komeuden läpi ja jää vetelehtimään kulhon pohjalle.

Kun lautasella oli Krakovan makkaraa (Pirkka), ei kinkulle ollut salaatissa sijaa.

Lemon posset

Niin yksinkertaista, niin hyvää! Ei anneta mukahienon nimen hämätä - kyseessä on sitruunakerma eli eräänlainen sitruunavanukas. Me naiset -lehdestä leikkasin muistaakseni männä talvena talteen tämän jälkiruoan ohjeen ja nyt sitä on jo muutamaan otteeseen tehty. Olen netissäkin tutkaillut asiaa ja esim. monissa brittiläisissä ruokablogeissakin lemon possettia on tehty. Heillä on "double cream" -niminen kerma, jota käyttävät (ja jossain mainitaan "heavy cream"), ja ainakin kuvissa jälkkäri näyttää jotenkin hitusen paksummalta kuin meikäläisen versio. Että lieneekö se joku suomalaista kuohukermaa tuhdimpi tuote, joka käyttäytyy sitruunan kanssa eri tavalla? Minä käytän aina laktoositonta kermaa, jolla tulee vissiin sitruunan hapokkuudesta ja kerman tuoreudesta riippuen joko löysähköä tai vielä löysempää vanukasta :) Mutta hyvää!

Lemon possetin tekeminen on helppoa, mutta sen valmistus vain pitää ajoittaa useampia tuntia ruokailua aiemmaksi.  Sopivia keksejä (minä en kelpuuttanut suklaalehtiä sellaisiksi) ei talosta nyt löytynyt, joten eräpäiväänsä lähestyvä persikka paistettiin voissa + sokerissa + kanelissa + kardemummassa (tähän tapaan, mutta paloina) vanukkaalle kaveriksi.

LEMON POSSET (tällä ohjeella 4 annosta)

2 pientä (luomu)sitruunaa
1 1/2 dl sokeria
3 dl kuohukermaa

koristeluun keksejä

Pese sitruunat huolellisesti. Raasta hedelmistä kuori ja purista mehu. Mittaa sokeri ja kerma kattilaan. Lämmitä hitaasti kiehumispisteeseen koko ajan sekoittaen. Anna kiehua keskilämmöllä noin kolme minuuttia seosta sekoitellen. Ota kattila pois liedeltä. Kaada hitaahkosti kermaan puolet sitruunamehusta ja sekoita. Kerman pitäisi paksuuntua hieman. Maista seosta ja lisää sen verran sitruunamehua, että seos on makeaa ja kirpeää.

Kaada kermaseos annoslaseihin ja peitä kelmulla. Nosta jääkaappiin ja anna tekeytyä vähintään kolme tuntia. Viileäsäilytyksen aikana kerma paksuuntuu lisää ja maut pyöristyvät. Tarjoile pikkuleipien kanssa.

Keitto kaalista

Niin koitti sekin päivä, että Armastus toivoi kaalikeittoa. Toive kajahti ilmoille kaupassa komeiden kaalinpäiden äärellä ja täytyy sanoa, että hetki piti minun kakistella ennen kuin uskoin. Tokenin pian ja niin siirrettiin kaalinpallukka ostoskärryyn.

Päätettiin jauhelihan sijasta käyttää kokolihaa ja luotettiin siihen, että google löytää ohjeen tähänkin. Hesarin kaalikeitto-ohje näytti hyvältä ja sen mukaan mentiin. Ainoa lisäys ohjeeseen oli kymmenkunta maustepippuria, koska minun mielestäni maustepippuri on kaalin kaveri.

Meistä tuli tämä kaalikeiton kavereita, sillä siitä tuli tosi hyvää.

HESARIN KAALIKEITTO (8-10 hengelle)

400 g luutonta naudanlihaa (keittolihaa tai ulkopaistia)
2 sipulia
2 l vettä
1 laakerinlehti
1,5 tl suolaa
1-2 tl viherpippuria
10 maustepippuria
1 kg kaalia
2 porkkanaa

Suikaloi liha kattilaan. Lisää vesi ja kuumenna se kiehuvaksi. Kuori pois vaahto.

Kuori sipulit ja silppua ne kattilaan. Lisää mausteet. Peitä kannella ja keitä noin tunti, kunnes liha on lähes kypsää.

Suikaloi kaali ja paloittele porkkanat. Lisää kasvikset kattilaan ja kypsennä keittoa puolisen tuntia. Tarkista maku.

Hätähousun mallaslimppu

Enpä ole eläissäni niin samettisen pehmeää leipätaikinaa vaivannut, kuin tämän päivän mallaslimpputaikina oli. Terapeuttista! Teki mieli tökätä kädet ranteita myöten taikinaan ja jättää ne sinne. Annoin kuitenkin taikinan nousta rauhassa yksinänsä. Hätähousu minussa kimposi esiin leipien nostatuksessa (senkö takia ne repesivät vähäsen vai miksi?) ja paistamisessa. Paistoin kyllä puolisen tuntia ja sitten totesin värin kauniiksi ja komean kumisevan äänen niitä koputellessani. Olis sittenkin saaneet viipyä uunissa vielä ihan pienen tovin. Olen jouluksi aina leiponut maustelimppuja, joita olemme pitäneet superhyvinä, mutta nyt mallaslimppu kiri joululimppujen edelle. Tähän taikinaan kun lisää joululimpun mausteet, niin siitä ei leipä parane!

Ohje on peräisin Laihian Mallas Oy:n mämmi- ja leipämaltaat -pussin kyljestä.

MALLASLIMPPU (2 limppua)

1/2l vettä, piimää tai maitoa (minulla piimää)
25 g hiivaa
1 tl suolaa
1/2 dl siirappia
50 g sulatettua voita (minulla nestemäistä margariinia)
1 dl mämmi- ja leipämaltaita
1,5 dl ruisjauhoja
7,5 - 10 dl vehnäjauhoja (laitoin himpun reilu 9 dl)

Lisää kädenlämpöiseen nesteeseen hiiva, suola, siirappi, maltaat ja jauhot. Alustamisen loppupuolella lisää sulatettu voi ja haluamasi mausteet (esim. fenkolia, anista tai rusinoita). Anna taikinan kohota ja leivo siitä sen jälkeen 2 limppua. Anna kohota liinalla peitettynä.

Paista limput uunissa 210 - 220 asteessa 30-40 minuuttia.  Anna valmiiden limppujen olla leivinliinan alla, jotta kuori pehmenee.

Lämmin leipä ja kuuma naama

Tein pitkästä aikaa syötävää "house sandwich" -nimisellä reseptillä, jonka olen löytänyt Timo Melton "Lupa nauttia" -kirjasta. Paahtoleipien väliin tulee broileria, katkarapuja ja hyviä makuja. Minä päätin terästää täytettä tuoreella chilillä ja onnistuin siinä määrin, että kävin kesken ruokailun pesemässä naaman. Tapahtumaketju oli seuraavanlainen: hain chilin puskasta, halkaisin sen ja poistin siemenet ja siemenkiinnikkeet, ja nostin ne peukalo-etusormi-otteella roskikseen. Pilkoin chilin ja panin pataan. Hetken päästä jo söimme ja chilin ihastuttava polte ruuassa kohotti pienen hien nenänpäähän. Ja silmäkuoppiin. Ja mitä tekee ihminen, jolla hikeä pukkaa? Pyyhkäisee sitä. Niin minäkin, ja pyyhkäisy tapahtui chiliä hipelöineellä sormella. Ei turhaan sanota, että silmänympärysiho on herkkä!!! Niinpä sitten kesken ruokailun kävin puhistusmaidolla pesemässä kasvojani. Toiset pesevät ruokailua varten kädet, minä näköjään naaman :)

HOUSE SANDWICH, 4 annosta
(minun muutokseni suluissa)

4 rkl voita (loraus öljyä)
400 g marinoituja broilersuikaleita
1 kuorittu, suikaloitu sipuli
100 g suikaloituja siitakesieniä
1 suikaloitu punainen paprika
2 hienonnettua valkosipulinkynttä
1 tl raastettua inkivääriä
2 rkl sherryä (1 tl sherryetikkaa)
1 rkl soijakastiketta
1 tl punaista chilikastiketta (harissaa)
(1 tuore chili silputtuna)
240 g katkaravunpyrstöjä
6 rkl raastettua parmesaania
2 rkl pinjansiemeniä, tai maa- tai cashewpähkinöitä
2 rkl hienonnettua tuoretta korianteria (1 rkl kuivattua persiljaa)
suolaa (en laittanut)
mustapippuria
8 viipaletta paahtoleipää

(lisäksi meillä oli salaatinlehtiä, tomaattia ja tuoreita herneitä)

Kuumenna rasva matalareunaisessa paistokasarissa (tai pannulla). Lisää broilersuikaleet, sipuli, siitakesienet ja paprika. Kuullota aineksia 6-10 minuuttia (eli kunnes broiskut alkavat olla kypsiä). Lisää joukkoon valkosipulinkynnet, inkivääri, sherry (-etikka), soija sekä chilikastike ja sekoita. Lisää katkaravut, puolet parmesaaniraasteesta, pinjansiemenet ja korianteri (persilja). Anna kiehahtaa ja tarkista suola. Mausta mustapippurilla.

Paahda leipäviipaleet. Pane lautaselle leipäviipale, lusikoi päälle broiler-katkaraputäytettä, ripottele pinnalle parmesaaniraastetta ja paina toinen leipäviipale päälle.

Gongbao jiding

Tänään ahneus ja tyhmyys kohtasivat hyvän maun polulla. Tapahtui siis ylensyöntiä. Ei se ollut meidän syy, vaan ruuan. Mitäs oli niin hyvää!

Kirjassa "Viisi aasialaista keittiötä" (Ykiko Duke) on yksi kiinalaisen keittiömme suosikkiohje: Gongbao jiding eli paistettua kanaa, chiliä ja maapähkinöitä. Ruoka on kirjan mukaan saanut nimensä Quing-dynastian aikaisen sichuanilaisen kuvernöörin (gong bao) mukaan ja sitä on sen vuoksi pidetty epäilyttävänä kulttuurivallankumouksen aikaan. Meidän mielestämme ruoka ei ole pätkääkään epäilyttävä, joten sitä tehdään aina aika ajoin :) Maku on erittäin aidosti kiinalainen - niin paljon kuin mekin siitä tiedämme, ikinä Kiinassa käyty...

Tänään ainekset poikkesivat osittain ohjeessa mainituista ja jotain lisättiinkin. Kuvassa wokkiin päätyneet (ryhmäkuvasta jäivät pois kesäkurpitsasuikaleet) broiskut (oli vähemmän kuin ohjeessa), maapähkinät, kuivatut kiinalaiset sienet (niitä liotettiin ehkä puolisen tuntia eli pehmeiksi ja sitten poistettiin jalat...sienistä, heheh), 1 sipuli, 1 punainen paprika, inkivääri, valkosipuli, chilit (vihreää ja oranssihtavaa) sekä sichuaninpippurit (vähän murskasin niitä). Kevät- tai purjosipulia ei ollut. Mielestäni tärkeintä on marinoida kanat ja tehdä kastike ohjeen mukaan, niistä se oikea maku tulee.

Tässä ohje niinkuin se on kirjaan painettu:

GONGBAO JIDING eli PAISTETTUA KANAA, CHILIÄ JA MAAPÄHKINÖITÄ

500 g kananfileetä
3 cm inkivääriä
4 valkosipulinkynttä
4 punaista chiliä
4 kevätsipulia tai 6 cm purjosipulia
2 vihreää paprikaa
1,5 dl maapähkinöitä (ei paahdettuja)
1 rkl sichuaninpippuria
(maapähkinä)öljyä paistamiseen

Marinadi:
3 rkl riisiviiniä tai kuivaa valkoviiniä
1/2 tl suolaa
1,5 rkl maissitärkkelystä

Kastike:
2 rkl riisiviiniä tai kuivaa valkoviiniä
1,5 rkl maissitärkkelystä
3 rkl vettä
2 rkl sokeria
2 rkl riisiviinietikkaa tai tummaa balsamiviinietikkaa
3 rkl kiinalaista soijaa
suolaa

Pilko kana kuutioiksi ja marinoi vähintään 10 minuuttia. Kuori ja hienonna inkivääri ja valkosipulinkynnet. Poista chilistä siemenet (jos haluat) ja hienonna chilit. Pilko kevätsipuli karkeasti ja leikkaa paprika suuriksi suupaloiksi.

Kuumenna vesi kiehuvaksi kattilassa. Laita joukkoon maapähkinät ja keitä minuutin ajan. Kaada vesi ja anna pähkinöiden jäähtyä. Hiero kuoret irti. Jos käytät suolattuja maapähkinöitä, mutta älä silloin laita kastikkeeseen suolaa. (Minä teen tämän pähkinöiden kuorimisen aina ihan ekaks.)

Sekoita kaikki kastikkeen aineet pienessä kulhossa.

Kuumenna öljy wokissa tai suuressa paistinpannussa. Laita joukkoon kana, inkivääri, valkosipuli, chili, paprika ja sichuaninpippuri ja paista kunnes kana saa väriä. (Minä paistan aina ensin kanat: Laitan wokkiin osan kanapaloista paistumaan ja kun ne alkavat saada väriä, laitan lisää ja taas paistan vähän, ja lisään vielä loput. Vasta sitten laitan muut ainekset. Joskus laitoin kaikki kerrallaan, eikä ne mitään paistuneet, kiehuivat vain). Lisää lopuksi kevätsipuli ja maapähkinät. Paista minuutin ajan. Kaada joukkoon kastike ja paista vielä minuutti. Tarjoa riisin kera.

Kesäkurpitsa lasagneksi

Mrs. Pienviljelijä antoi meille kesäkurpitsan - kiitos!!!! Olikin komia yksilö ja täyttä luomua. Moisesta jötkäleestä saa kyllä useampiakin ruokia, joten ei muuta kuin google laulamaan ja etsimään käyttötarkoituksia. Hesarin sivuilta löysin kesäkurpitsalasagnen ohjeen, jota päätin kokkeilla. Meillä lohta oli enemmän kuin Hesarin ohjeessa, mutta sinihomejuustoa ei lainkaan. Laitoimme sen sijaan raejuustoa. Googlaillessa vastaan tuli kesäkurpitsalasagneohjeita myös broiskulla tehtynä, ja niissä taisi kaikissa olla ohjeena itkettää kurpitsaviipaleita. Hesarin ohjeessa tätä ei mainittu, enkä sitä tehnyt. Olis niistä ehkä saanut vähän nestettä irroteltua sillä keinoin. Nyt se kaikki neste lillui vuoassa ja lasagne oli hitusen keiton kaltainen :) Meillä ei kertakaikkiaan ollut aikaa ootella, että ruoka olisi uunista oton jälkeen vähän ässettynyt. Oli nimittäin hoppu kannustamaan AC Oulua! Hotkaistiin lasagnekeitto ja todettiin se todella hyvänmakuiseksi.

Toimimme näin:

KESÄKURPITSALASAGNE

kesäkurpitsaa (kuvan kurpitsasta meni reilu puolet)
3 rkl vehnäjauhoja
2 keskikokoista sipulia pilkottuna
1 keltainen paprika pilkottuna
1 rkl öljyä
500 g lohta
1 tl sitruunapippuria
1,5 tl suolaa
2 tl tilliä
5 dl maitoa
3/4 dl vehnäjauhoja
1 prk raejuustoa
2 dl juustoraastetta

Leikkaa kesäkurpitsa juustohöylällä (tai jollain leikkurilla) pitkiksi viipaleiksi. Leikkaa lohi ensin ohuehkoiksi viipaleiksi ja ne vielä 2-3 osaan. Kuullota sipuli- ja paprikapaloja öljyssä. Lisää lohi ja kypsennä hetki. Mausta. 

Mittaa maito kasariin ja lisää jauhot. Kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Lisää reilu puolet juustoraasteesta ja anna sulaa. Sekoita joukkoon raejuusto. Nosta kastike liedeltä. 

Levitä ohut kerros valkokastiketta vuoan pohjalle ja sen päälle kerros kesäkurpitsaa. Ripottele päälle vehnäjauhoja (noin 1 rkl) sitomaan nestettä. Levitä päälle kerros kala-seosta ja valkokastiketta. Jatka, kunnes ainekset ovat vuoassa. Jätä päällimmäiseksi ohut valkokastikekerros. Ripottele päälle loppu juustoraaste. Kypsennä 200 asteessa 45 minuuttia. Anna paistoksen levätä 10 - 15 minuuttia uunista ottamisen jälkeen.

Lautasella oleva annos ei ole millään muotoa houkuttelevan näköinen, päinvastoin - näyttää jopa aavistuksen luotaantyöntävältä. Ulkonäkö kuitenkin petti pahasti ja yllätyimme mausta iloisesti.

Kun palattiin matsista (Oulu voittoon!), oli paistos vähän jähmettynyt. Olis voinut siis oottaa, jos olis voinut :) ennen kuin alkoi syömään.

Ei jaksais lähteä kauppaan

Joskus niin laiskottaa, ettei jaksa keittiötä kauemmas kävellä. Eli kauppareissu on täysin mahoton ajatus. Onneksi meissä on sen verran hamsterin vikaa, että kaapeista löytyy useimmiten aterian ainekset ja leivän makuunkiin pääsee. Nyt tuo kauppaan lähtemisen vaikeus tuotti pasta-annokset ja mutkikkaita (muodoltaan) sämpylöitä.

Jonkin sortin pastaa löytyy aina, samoin oliiviöljyä, valkosipulia ja kuivattuja chilejä. Niistä usein pyöräytämme makoisan "aglio e olio" -lisukkeen spagetille (valkosipulia ja oliiviöljyä siis). Kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvää! Nyt sekaan joutui chorizo-viipaleita, kirsikkatomaatteja ja oliiveja eli saimme verrattain monipuoliset maut kasaan.

KAAPINPERUKKAPASTA (kahdelle)

(täysjyvä)spagettia kahden hengen tarpeisiin

0,5 - 1 dl oliiviöljyä (sen verran, että sitä on paistinpannun pohjalla 3-4 mm)
1-3 valkosipulinkynttä ohuelti siivutettuna
1-2 kuivattua tai tuoretta chiliä pilkottuna tai n. 1/2 tl chilinsiemeniä
kourallinen oliiveja puolitettuna
(suolaa, persiljaa)

Halutessasi voit lisätä vielä:
pikku pätkän chorizomakkaraa ohuina viipaleina (ei ollenkaan välttämätön!)
kymmenkunta kirsikkatomaattia puolitettuna (ilmankin pärjää)

Laita spagetti kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Kuumenna öljy paistinpannulla ja lisää sinne valkosipulit ja chilit (ja makkarat, jos käytät niitä). Paistele hetki, mutta varo etteivät valkosipulit kärähdä. Niihin saa tulla ihan aavistus väriä. Lisää oliivit ja kirsikkatomaatit ja kuumenna. Ripottele joukkoon persiljaa. Suolaakin voi halutessaan ripsauttaa. Kun pasta on kypsää, kaada siitä vesi pois. Kaada spagetti pannulle kastikkeen joukkoon ja sekoita. Ja nauti!

MUTKIKKAAT SÄMPYLÄT (n. 20 kpl)

5 dl vettä
1,5 tl suolaa
1 rkl hunajaa (tai sokeria)
1 pss kuivahiivaa
9 dl rouheisia sämpyläjauhoja
2 dl KuntoKauraa (eli kaurahiutale-vehnälese-seosta)
2 rkl öljyä

Sekoita reilusti kädenlämpöiseen veteen (+42 astetta) suola ja hunaja. Sekoita kuivahiiva pieneen määrään jauhoja ja sekoita ne veteen. Sekoita ensin noin puolet rouheisista sämpyläjauhoista veteen, sitten kaurahiutaleet ja sitten vielä loput jauhot. Vaivaa pari minuuttia ja lisää öljy. Vaivaa vielä vähän. Taikina on tässä vaiheessa aika löysän tuntuinen, mutta kaura turpoaa... Jätä taikina nousemaan liinan alle noin puoleksi tunniksi. Minä heitän taikinakulhon aina mikroon ja laitan oven kiinni. Sielläpä oiva, vedoton paikka taikinan nousta. Ja hei, mikroa ei laiteta hurraamaan :)

Kun taikina on noussut noin kaksinkertaiseksi, tee siitä pöydällä jauhotetulla alustalla jonkinlainen suorakaidetta muistuttava litteähkö kasa. Leikkaa se siivuiksi ja siivut mahdollisesti vielä keskeltä puoliksi (mikäli näyttää että tulee jättiläissämpylöitä). Kierrä palat korkkiruuvimaisesti ja laita pellille kohoamaan. Jos haluat, voit "voidella" kohonneet sämpylät lämpimällä vedellä ja ripotella päälle seesaminsiemeniä. Paista uunissa 225 asteessa, kunnes saavat hiukan väriä.

Sämpylät onnistuivat superhyvin! Oma kehu paras kehu :)

Rahkapannukakku

Armastus on tämän talouden pannukakkumestari. Minen saa millään yhtä mehevää ja maukasta aikaiseksi, en tajua mistä se johtuu. Teen sitten suosiolla vähän (tosi vähän) erilaista pannaria, johon tulee rahkaa. Ohje taitaa olla Maku-lehdestä vuosien takaa.

RAHKAPANNUKAKKU

3 munaa
8 dl maitoa
4,5 dl vehnäjauhoja tai puolet vehnäjauhoja ja puolet hiivaleipäjauhoja
2 rkl sokeria
1 tl suolaa
40 g voita tai margariinia
1 prk (250 g) maitorahkaa

Vatkaa munat kulhossa ja sekoita joukkoon 2 dl maidosta. Vatkaa jauhot joukkoon desi kerrallaan. Lisää sokeri ja suola ja sitten loppu maito hyvin sekoittaen. Anna taikinan turvota puolisen tuntia. Sulata sillä aikaa rasva (minä ruutaan usein nestemäistä margariinia pullosta) ja lämmitä uuni 225 asteeseen.

Sekoita taikinaan vähän jäähtynyt rasvasula ja rahka ja kaada voidellulle (tai leivinpaperilla vuoratulle) reunalliselle uunipellille. Voit myös käyttää kahta tasapohjaista voideltua kakkuvuokaa, jolloin pannarista tulee paksumpaa. Paista uunissa n. 30 minuuttia, kunnes pannukakku on pinnalta kauniin kullanruskea.

Itse tehty mantsikkahillo kruunasi annokset! (Hillo on tehty hillosokeripussin kyljessä olevan ohjeen mukaan.)

Kuorrutetut jauhelihapihvit

Jauheliha, tuo monikäyttöaines, yhdistyy helposti arkeen. Kuorrutettuja jauhelihapihvejä kuitenkin kehtaa tarjota vaikka vieraille, vaikka pyhäpäivänä! Vanha ohje on peräisin Kodin kuvalehdestä.

KUORRUTETUT JAUHELIHAPIHVIT (6 annosta)

1 dl korppujauhoja
1 dl vettä
1 dl ruokakermaa
400 g naudan jauhelihaa
1 muna
2 tl kuivattua basilikaa
1,5 tl suolaa
1 tl valkosipulijauhetta (tai 1 valkosipulinkynsi murskattuna)
1/4 tl rouhittua mustapippuria

Kastike:
1/2 rkl öljyä
2 dl punaista paprikaa kuutioituna (minä laitan aina yhden paprikan)
1 dl sipulia silputtuna (laitan yhden sipulin)
(1 valkosipulinkynsi)
400 g tomaattimurskaa
1 rkl vehnäjauhoja
1/2 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2 tl basilikaa (tai sopivasti tuoreita, silputtuja basilikan lehtiä)
ripaus sokeria (n. 1 tl)

Kuorruttamiseen:
6 cheddarviipaleen makuista sulatejuustoviipaletta (tai jotain juustoa raasteena)

Pane korppujauhot turpoamaan vesi-kermaseokseen. Lisää jauheliha, muna sekä mausteet ja sekoita tasaiseksi. Muotoile taikinasta kuusi pihviä ja nosta ne voideltuun uunivuokaan. Paista pihvejä 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia (jos ovat kovin paksuja, niin hiukan pidempään).

Valmista pihvien paistumisen aikaan kastike. Kuumenna öljy kasarissa, lisää paprikat ja sipulit ja anna pehmetä hetken aikaa. Kaada sekaan tomaattimurska ja anna kiehahtaa. Sekoita vehnäjauhot veteen ja kaada sekoitellen kastikkeen joukkoon. Mausta liemikuutiolla, basilikalla ja sokerilla.

Kaada kastike pihvien päälle ja peitä ne sulatejuustoviipaleilla (tai juustoraasteella). Kuorruta uunissa (200 astetta), kunnes pinta on saanut kauniin värin (minä pidän 15-20 minuuttia).

Sokerit pohjalla -pannacotta

Pannacotta. Panna cotta. Kermavanukas. Ihan sama kirjoitusasulle ja kielelle, mutta sellainen oli meillä jälkiruoka viikonloppuna. "gAstronominen keittokirja" by Sami Garam ym. (alelaarin aarre!) tarjosi houkuttelevan kuvan ja reseptin lime-kookospannacotasta, ja annoin itseni olla vaikutukselle altis. Onneksi. Pannacotta maistui yhtä aikaa täyteläisen kermaiselle ja ihanan raikkaalle! Oiva jälkiruoka, mutta...

...kaikki ei mennyt niin kuin piti. Sitruunamelissan lehdillä maustettu liemi käsketään soseuttaa aivan sileäksi ja kauniin vihreäksi. Joo joo, mutta mitä jos sitruunamelissat vaan tönkköytyy bamixiin? Siitä mitään kauniinvihreää tullut. Minä siivilöin lehtimönjän lopulta pois, niin yksinkertaista se oli. Ohjeen mukaan vuokien pohjalle tulee sokerista ja limestä seos, joka sitten kumottaessa kauniisti koristaa pannacotan päällystä. Ei koristanut meillä. Jäi vuokiin.

Näistä pikku probleemista huolimatta lopputulos oli tosi hyvänmakuinen! Kuvassa lilluva ruskea liemi on sulanutta limesokeria, joka valahti vuoista lautaselle. Niin että päästiin sitäkin maistamaan :)

LIME-KOOKOSPANNACOTTA (neljälle)

3 dl kookosmaitoa
2 dl kermaa
2 dl sokeria
1 vaniljatanko
2 limeä
nippu sitruunamelissaa
5 liivatelehteä

Valmista vanukasmassa keittämällä kookosmaito, kerma ja puolet sokerimäärästä. Mausta halkaistulla vaniljatangolla. Lisää liotetut liivatteet kuumaan kermamaitoon.

Poista vaniljatanko ja lisää melissanlehdet ja limen mehu. Soseuta aivan sileäksi ja kauniin vihreäksi.

Raasta limen kuorten vihreä osa. Sulata sokeri limemehutilkan kanssa kattilan pohjalla ja lisää mukaan kuoriraaste. Lusikoi vanukasvuokien pohjalle näin saatua limesokeria ja kaada vanukasmassa päälle.

Hyydytä jääkaapissa ja kumoa vanukas laskeutumisalustalleen. Koristele muutamalla sitruunamelissan lehdellä.

---

Minä yritin sitä hennonvihreää vaikutelmaa saada lisäämällä vanukasseokseen vähän limenkuoriraastetta (kun olin ensin poistanut muut vihreät). Kai ne jotenkin toimivat... makuvaikutus ainakin mukava.

Loistavat maut!

Piti ryykätä koneelle raportoimaan päivän ateriasta, kun vielä viimeiset ruuanpalat ovat poskihampaiden välissä. Tajuttoman hyvää! Teki mieli nuolla lautanen. Ruoka oli niinkin tavallista (ja usein meillä tehtyä) kuin pastaa ja tomaatti-kasviskastiketta, mutta tällä kertaa siitä tuli ihan käsittämättömän herkullista. Olikohan salaisuus hunajassa? Olen ennen tasannut makuja ruokokidesokeria joukkoon sopivasti ripotellen, mutta näin oli parempaa.

HUNAJAISET KASVIKSET TOMAATTIKASTIKKEESSA

1-2 paprikaa
pari sipulia
3-5 valkosipulinkynttä
pätkä kesäkurpitsaa
kymmenkunta parsakaalin nuppua
1,5 rkl juoksevaa hunajaa
mustapippuria
suolaa
oliiviöljyä

Pilko kasvikset reilun suupalan kokoisiksi. Murjo valkosipulinkynnet ja leikkaa kukin pariin osaan. Laita kasvikset uunivuokaan ja lorauttele päälle oliiviöljyä. Suolaa, pippuroi ja hunajoi. Paista 225 asteessa, kunnes pehmenevät. Sekoita välillä kerran. Voit halutessasi laittaa lopuksi vielä uuningrillivastukset päälle ja ottaa vähän väriä kasviksiin, elleivät ole vielä yhtään ruskistuneet.

Tomaattisoosi:
1 tlk kirsikkatomaatteja / kokonaisia tomaatteja / tomaattifileitä (murskakin käy, jos on Muttia :) )
1 kasvisliemikuutio
1 rkl hunajaa
1 tl oreganoa (tai sopivasti tuoretta)
1 tl basilikaa (tai sopivasti tuoretta)
1/2 tl timjamia (tai sopivasti tuoretta)
1 -2 chiliä hienonnettuna tai maun mukaan chilijauhetta

Laita ainekset kattilaan ja anna kiehua hiljalleen. Kun kasvikset ovat valmiita, lisää ne tomaattisoosiin ja anna vielä hautua esim. niin kauan, kun pastasi on kiehunut.

Lautasen laidalle, sopivan chilistä makuelämystä tasapainottamaan, pääsi marinoitu mozzarella (jonka "resepti" tupsahti eräänä päivänä ystävältä tekstiviestinä). Se, oliko minulla aineita läheskään samassa suhteessa kuin kamulla, on ihan sama, sillä maut olivat tässä kohillaan.

MARINOITU MOZZARELLA

1 buffalomozzarella
n. 100 g ranskankermaa
pari puristusta sitruunamehua
jonkin verran chiliä silputtuna (kamulla chilijauhetta)
basilikaa
mustapippuria
tiraus oliiviöljyä

Viipaloi juusto. Sekoita marinadiainekset keskenään ja kaada juuston päälle. Anna maustua jonkin aikaa.

Kaalikääryleet

Ihan joka vuosi uuden kaalin aikaan alkaa tehdä mieli kaalikääryleitä. Ja ihan joka kerta niitä tehdessäni mietin, että miksi tähän ryhdyin. Ei ihan hermo lepää siinä puuhassa, mutta kärsivällisyyttä on aina hyvä vähän kasvattaa. Vaikka sitten kaalikääryleitä tehden. On ne ihania! Armastuskin syö, sillä armeijassa hän kuulemma on oppinut sietämään kaalta ja Kotiharmin kokkeilujen ansiosta tykkäämään siitä. Siedätyshoito kannattaa :)

Jättiläiskattilakin pääsee näissä hommissa hellalle!

KAALIKÄÄRYLEET KOTIHARMIN TAPAAN (uunipellillinen kääryleitä)

parin kilon kaali

n. 700 g jauhelihaa (esim. sika-nautaa)
1 sipuli
1 muna
1 tl maustepippuria
1 tl meiramia
2-3 tl suolaa
valkopippuria
2 rkl siirappia

1,5 dl puuroriisiä
n. 3,5 dl vettä
1 liemikuutio (kasvis- tai liha)

siirappia, voita, kaalinkeitinlientä

Koverra kaalista kanta pois. Laita kaali kiehumaan, lisää keitinveteen suolaa.

Keitä riisi kypsäksi ja jäähdytä sitä hieman. Pilko sipuli ja kuullota silppu pehmeäksi paistinpannulla. Sekoita jauheliha, mausteet, sipuli, muna, riisi ja siirappi. Halutessasi voit paistaa seoksesta pienen koepihvin, niin tiedät onko suolaa riittävästi. Seos saa olla tavallista jauhelihataikinaa suolaisempi.

Ota kaalista lehtiä irti sitä mukaa kun ne alkavat helposti irrota. Ohenna lehtiruotia paksuimmasta kohdasta, niin lehdet on helpompi rullata. Silppua poistetut palat ja lopuksi vielä jäljelle jäävästä kaalista (ihan pienimpiä lehtiä ei tarvitse rullailla enää kääryleiksi) ainakin osa pieneksi ja lisää jauhelihaseokseen. Jos seos tuntuu kovin tanakalta, lisää vähän kaalinkeitinvettä joukkoon. Nosta ihan reilu ruokalusikallinen (tai haluamasi määrä) jauhelihaa kaalinlehdelle ja kääri rullalle (laitojakin keskelle päin). Laita vuokaan tai uunipannulle. Ota vähän kaalinkeitinlientä pieneen kattilaan, lisää sinne nokare voita ja pari ruokalusikallista siirappia, kiehauta. Voitele kaalikääryleet seoksella ja laita uuniin. Paista ensin 225 asteessa, kunnes saavat väriä, käännä kääryleet, voitele ja anna ruskistua toiseltakin puolelta. Laske sitten lämpö n. 175 asteeseen ja paista reilu tunti. Jos kääryleet tuntuvat kuivahtavan paiston aikana, voi vuokaan lisätä hiukan kaalinkeitinvettä ja valella kääryleitä sillä.

Yrttilevite. Ja leipä.

Vielä on kesää jäljellä, vielä on ruukussa yrttejä... Tai onhan niitä läpi vuoden kaupastakin saatavilla, mutta nyt niitä voi käydä napsaisemassa ulkoa (tai parvekkeelta). Kannattaa siis tehdä leivän päälle yrttilevitettä. Sen lisäksi ei tarvitakaan leivän päälle muuta kuin ylähuuli! (Vaikka tomaatti kyllä sopii päälle ylähuulen lisäks.)

Minulle ohjeen on antanut Outi-ystävä hyyyyyyyyyvin kauan sitten. Ensiks tuli kauniissa astiassa tuliaisiksi yrttilevitettä ja kun kauniisti pyysin, myös levitteen ohje. Kiva kaveri tommonen!

2 dl maitorahkaa
2 dl raejuustoa
100 g pehmeää voita
2 valkosipulinkynttä murskattuna
kourallinen yrttisilppua (esim. basilikaa, oreganoa, ruohosipulia, persiljaa...)
ripaus suolaa (maun mukaan)

Sekoita ensin maitorahka ja voi (sähkövatkaimella saat tasaisimman tuloksen). Minä yleensä sekoitan voihin ensin vain puolet rahkasta, sekoitan kunnolla ja lisään sitten loputkin. Sekoita sitten joukkoon raejuusto, valkosipuli ja yrtit. Anna levitteen maustua jääkaapissa jonkin aikaa. Useamman tunnin jälkeen tai seuraavana päivänä se taitaa vasta olla parhaimmillaan.

----

Kuvassa levitteen kaverina on itse tehty durumleipä, joka syntyy helposti: illalla pyöräytetään taikina-ainekset kulhossa sekaisin (nimenomaan pyöräytetään - helpompaa leipätaikinan tekoa en ole kokenut) ja jätetään yöksi pöhisemään. Aamulla paistetaan aamiaiselle leipä. Ei parempaa ole! Ohjeen olen ottanut Me Naiset -lehdestä.

1 leipä

1/2 tl tuoretta hiivaa
3 dl kylmää vettä
1 1/2 dl durumvehnäjauhoja
5 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
1–1 1/2 tl suolaa
lisäksi 5 jääpalaa

Sekoita hiiva veteen. Lisää jauhot ja suola. Sekoita, mutta älä vaivaa. Peitä kulho kelmulla ja jätä huoneenlämpöön kohoamaan 8–10 tunniksi.

Levitä leivinliina työpöydälle, ripottele liinalle jauhoja ja kaada taikina päälle. Painele taikina tasaiseksi suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Käännä taikinalevyn ylä- ja alareuna keskustaan niin, että niiden saumat kohtaavat. Käännä taikina saumapuoli alaspäin. Ripottele taikinan päälle jauhoja ja taittele liina löyhästi taikinan ympärille. Anna taikinan kohota liinaan käärittynä noin 40 minuuttia.

(Kotiharmin vinkki: Jos omistat leivänkohotuskorin, niin voit nostaa taitellun leivän koriin nousemaan. Kun uuni ja pelti ovat kuumat, kipataan vain leipä koristaan leivinpaperin päälle ja laitetaan pellille. Näin leipään saa kauniin kuvioinnin.)

Laita yksi tyhjä pelti uunin keskitasolle ja toinen pelti alatasolle (jos käytät jääkuutioita). Kuumenna uuni 250 asteeseen. Nosta taikina liinakääreestään leivinpaperilla päällystetyn tarjottimen tai pellin päälle. Liu’uta leipä ja paperi uuniin keskitasolla olevalle pellille. Nosta jääpalat alemmalle pellille. Jääpaloista syntyvä höyry tekee kuoresta rapean.

Avaa uunin luukku hetkiseksi 15 minuutin kuluttua, jotta uuni tuulettuu. Tuuleta uunia luukkua avaten 5 minuutin välein, kunnes leipä on paistunut 30–35 minuuttia. Laske uunin lämpö 200–225 asteeseen, jos leipä ruskistuu liikaa. Jäähdytä kypsä leipä ritilän päällä.

Voit tehdä leivän myös pelkistä puolikarkeista vehnäjauhoista tai hiivaleipäjauhoista. (Spelttijauhojakin olen käyttänyt osana jauhoja.)
Leipä onnistuu myös ilman jääkuutioita ja tuulettamista. Silloin kuoresta tulee pehmeämpi. (Minä en ole käyttänyt jääkuutioita ikinä. Rapeaa on tullut ilmankin. Olen tuulettanut, jos olen muistanut.)

Luonnon ihmeitä...

...parvekkeella. Chilien kasvatus se on kuulkaa mielenkiintoista puuhaa. Jännitysmomentteja riittää: itääkö siemenet, tuleeko vahingossa tapettua hennot taimet, kasvaako ne aikuisiksi, kukkiiko kasvit, tuleeko hetelmiä, mille ne maistuu ja niin eespäin. Kastelu ja lannoitus tapahtuvat täydellisen asiantuntemattomasti eli silloin tällöin. Kirva-armeija tuhottiin Puu-Tolulla - lähtivät viheliäiset!

(tässä huonossa kuvassa Bolivian Rainbow)

Tilanne on nyt aloittelevan chiliharrastajan mielestä hyvä. Osa kukkii ja osa tuottaa hedelmää, yksikään ei ole kuukahtanut. Valikoimassa on Bhut x Bell Pepper, Inca Red Drop, Bolivian Rainbow, Naga Morich, Belize Red sekä Aji Amarillo.

Muutoksen tuulissa on yksi Hannelelta (kiitos!) saaduista yksilöistä,  pitkänhuiskea chili numero 8. Bhut x Bell Pepper, kaiketi. (Pihalta lähtiessäni vielä muistin, kuka kukin kassissa olevista chilikomistuksista oli, mutta viiden minuutin pyöräily vaati veronsa ja vei muistin.) Puskassa roikkuu hassuja viher-oranssseja puikuloita, osa pulskia sormen pituisia, osa pienempiä. Yksi koko-oranssi on jo maisteltu, hyvä oli ja pieni potkukin kielellä tuntui. Ei maltettu ootella, että muuttuuko vielä punaiseksi... Siis chili, ei kieli.

Tämä se vasta hupaisa veikko on! Vasemmalla olevan chilin kannasta kasvaa siis kaksi paukuraa - tai toinen suikero, toinen paukura. Kyseessä on sama chili numero 8, jossa osa chileistä on jo väriä vaihtamassa. Eli kypsymässä, kuten jotkut ammattilaiset sanoisivat :)

Harrastus jatkuu. Ihanaa poltetta siis luvassa pitkin syksyä!

Pienet, pyöreät, sitruunaiset, herkulliset

Näyttää olevan meneillään pikkuleivoskausi. Ovat jotenkin niin söpöjä.

Sunnuntaina vaeltelin kotona ja mietin mitä tekemistä itselleni keksisin. Armastus oli muuttoapuna sukulaispojalla ja minä podin vähän huonoa omaatuntoa siitä, että löhöilin kotona. Löysin siinä haahuillessani keittiöstä nipun tulostettuja reseptejä ja päätin aktivoitua. Ajattelin, että olisin kovin puuhakkaan näköinen, kun siippa kotiutuu. Ahkeran puuhailun uuvuttamana taisin kuitenkin lopulta röhnöttää sohvalla ja haukata sitruunaleivosta, kun ovi kävi...

Reseptikasasta löytyi Belle Baien sivuilta tulostettu sitruunapiiraan ohje. Belle Baie oli tehnyt siitä pieniä herttaisia sydänleivoksia, joten minäkin rohkenin pienentää kokonaisen piirakan annosvuokiin. Pienet piiraset ovat sitäpaitsi helpompia pakastaa kuin isompi piirakka. Pohjataikina riitti juuri sopivasti muffinssipellin 12 koloon, mutta täytettä meni vain osa ohjeen määrästä. Jos tekee ison piiraan, täytemäärä on varmastikin sopiva. Pikkasen jouduin täytteessä muuttamaan koostumusta, kun muisti otti ja petti. Olin ihan varma, että jääkaapissa on kuohukermapurkki, vaan harhaluulo oli se. Laitoin sitten täytteeseen purkillisen ranskankermaa enkä kermaa ollenkaan, ja lopputulos oli hyvä. Tehkää te kuten haluatte. Leivonnainen vie lopulta kielen mennessään.

SITRUUNAPIIRAS (24 cm:n vuokaan)

Taikina:
125 g voita
2 rkl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 keltuainen
1 rlk kylmää vettä

Sekoita vatkaimella hieman pehmennyt voi, sokeri ja jauhot ryynimäiseksi seokseksi. Lisää keltuainen ja vesi ja vaivaa käsin taikinaksi. Painele taikina vuokaan, lyö haarukalla pohjaan muutama reikä ja nosta kylmään täytteen teon ajaksi.

Täyte:
3 munaa
2 dl sokeria
2 rkl jauhoja
2 tl vaniljasokeria
2 dl kermaa
1/2 dl ranskankermaa
2 sitruunan mehu ja kuoriraaste

Pese sitruunat huolellisesti ja raasta kuori ja purista mehu. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää sekaan jauhot, vaniljasokeri, nesteet ja sitruunoiden mehu sekä kuoriraaste. Sekoita tasaiseksi. Kaada täyte vuokaan taikinan päälle, paista uunissa alatasolla 200 asteessa n. 30 minuuttia.

(Minä paistoin pikkukakkusia parikymmentä minuuttia.)

Sunday roast

Minun kotona oli silloin ennen aikaan (ihan niin kuin olisin ihan ikäloppu... not!) tapana syödä sunnuntaina vähän paremmin. Se tarkoitti usein esim. kokonaista broileria tai jotain paistia. Omassa taloudessa ns. paremmat ruokailut ajoittuvat useimmiten perjantai- tai lauantai-iltaan ja sunnuntaina syödään jämiä. Männä viikonloppuna pääsimme nauttimaan sunnuntaipaistista paristakin eri syystä. Ensinnäkin näin marja-aikaan pakastin huutaa apua, kun se alkaa pullistella liitoksistaan. Mustikat puuttuvat vielä ja niille pyritään tekemään tilaa. Näin ollen hirvi hivautettiin pois pakastimesta. Kilon köntin sulaminen otti aikansa ja niinpä sen valmistus siirtyi sunnuntaille. Olemme aiemmin herkutelleet hirvenlihalla mm. routapaistin muodossa (esim. Pastanjauhajilla on tähän erinomainen resepti, suosittelen kokeilemaan), mutta nyt halutti jotain eri lailla mehevää, lähes ylikypsää tuotosta.

En yhtään ajatellut postata tätä, mutta yleisön (1 kpl) pyynnöstä ohje esiin. En siis paljon ajatellut määriä tai aikoja, sori vaan.

SUNNUNTAIPAISTI HIRVESTÄ

n. 1 kg:n kokoinen hirvenpaisti
suolaa
pari porkkanaa
pari sipulia
puolen sipulin kokoinen pala juuriselleriä
n. 10 katajanmarjaa
lihaliemikuutio / lihafondia
vettä

Hiero paistin pintaan suolaa. Paista paistiin hyvä ruskea pinta pannulla ja siirrä se uunivuokaan. Lisää reiluiksi paloiksi pilkotut porkkanat, sipulit ja selleri, sekä katajanmarjat (joita voi esim. veitsensyrjällä vähän murjoa). Kiehauta vettä ja kaada pataan sen verran, että sitä ylettyy noin paistin puoliväliin tai vähän yli. Lisää lihaliemikuutio tai fondi. Ripottele vielä suolaa paistin pinnalle. Minä kypsensin paistia uunissa ensin 175 asteessa n. 1,5 tuntia ja sitten 150 asteessa toisen mokoman (taisin kääntää köntsän puolivälissä). Olisi saanut olla kauemminkin, vaikka mureaa oli nytkin.
Jos haluat tehdä kastikkeen, ota lopuksi padasta lientä ja siivilöi se. Suurusta esim. valmiilla ruskean kastikkeen suuruksella tai veteen sekoitetuilla vehnäjauhoilla (jolloin kastiketta pitää vielä viitisen minuuttia keitellä). Mausta reilusti mustapippurilla, jos haluat pippurikastikkeen, joka sopi tähän hyvin.

---

Ja lopuksi vielä suuret kiitokset ja syvä kumarrus mettämiehelle eli Armastuksen velipojalle! Sitä kautta hirvi on loikannut meidänkin pakastimeen asti. Kilon paloina :)