maanantai 14. toukokuuta 2018

Grillikausi avattu: Broilervartaat portugalilaisittain

Helle on hellinyt meitä jo päiväkausia, ja se tuntuu näin toukokuussa peräti ihmeelliseltä. Ja ihanalta! Viikonloppuna korkkasimme sen kunniaksi grillikauden. Parvekkeelle roudattu sähkögrillimme on ihan kelpo kapine aika monenlaiseen grillaukseen, mutta ei ihan parhaimmillaan (eli tarpeeksi kuuma) punaisen lihan grillaukseen. Nyt grillasimme valmiiksi kypsennettyä maissia, pari jämäksi jäänyttä halloumijuustosiivua sekä portugalilaisittain maustettuja broilervartaita. Broiskuohjeen löysin Donna Hay Magazinesta 97/2018 ja sitä pienesti soveltaen valmistui oikein maittava kanaruoka. Ateria täydentyi salaatilla sekä upealla auringonpaisteella. En keksinyt tilanteessa mitään valittamista. Annan arvosanaksi reilusti kiitettävän!

Donnan vartaissa oli käytetty karitsaa, pekonia, possua, naudanlihaa (edullisempia ruhonosia) ja chorizomakkaraa, mutta täällä ei kaupassa ollut tarjonta ihan parhaimmillaan, joten mentiin pelkällä broiskulla.


BOILERVARTAAT PORTUGALILAISITTAIN

1 pkt broilerin rintafileitä (meillä oli 3 reilun kokoista filettä)

Marinadi:
4 valkosipulinkynttä murskattuna
1 tl jauhettua juustokuminaa
vajaa 1 tl chipotlechilihiutaleita (tai 1 tl savupaprikajauhetta + 1/2 tl chilihiutaleita)
2 tl raastettua sitruunankuorta (keltaista osaa)
2 rkl omenaviinietikkaa (koska ei ollut punaviinietikkaa)
3 rkl oliiviöljyä
n. 1 tl suolaa
ripaus mustapippuria

Sekoita marinadin ainekset kulhossa. Paloittele broilerinfileet noin suupalan kokoisiksi kuutioiksi ja heitä ne marinadin sekaan. Sekoita hyvin ja anna palojen maustua 15 minuuttia.

Valmista marinoitumisen aikana kastike.


Minttu-persiljasalsa:

vajaa 1 dl silputtua tuoretta lehtipersiljaa (en mittaillut ihan tarkasti, semmoinen about kourallinen...)
vajaa 1 dl silputtua tuoretta minttua
1 vihreä chili hienonnettuna (poista vaaleat siemenkiinnikkeet ja siemenet)
1 tl raastettua sitruunankuorta
1 rkl sitruunamehua
4-5 rkl oliiviöljyä (sen verran, ettei salsa jää ihan jankiksi)

Sekoita salsan ainekset keskenään kulhossa ja jätä odottamaan valmiita vartaita.

Kun broilerpalat ovat marinoituneet, pujottele ne varrastikkuihin. Kuvassa näkyvät metalliset tikut ovat peräti kätevät. Jos käytät puisia tikkuja, liota niitä ennen grillaamista vedessä, jotta ne eivät grillauksen aikana ala kärventyä. Grillaa lihoja välillä käännellen, kunnes ne ovat kypsyneet, mutta eivät kuivuneet. Tekisi mieli sanoa, että kypsymisaika riippuu palojen koosta ja grillin kuumuudesta, mutta tunnustan sen sijaan, että en muistanut katsoa kellosta, kauanko noiden kypsymiseen meni meillä aikaa. Luiruttele minttu-persiljasalsaa kypsien broilervartaiden päälle. Se muuten sopi erinomaisesti myös salaatinkastikkeeksi!



tiistai 8. toukokuuta 2018

Yhden pannun taktiikka - rautua ja parsaa uunissa

Ilmaisut "älyttömän hyvää" ja "yksinkertaista" sopivat hyvin samaan virkkeeseen. Jos nuo mahtuvat yhteen astiaan, niin aina vain paranee! Lauantai-illan täydellinen ateria muodostui uunissa kypsennetystä raudusta ja parsasta höystettynä tillipestolla ja halloumijuustolla. Yhden astian taktiikkani vähän petti, kun halusin halloumijuustoon paistopintaa ja se piti hankkia paistinpannulta. Uunissa juustot vain pehmenivät, eivätkä saaneet väriä.

Äh. Sotkinhan minä kolmannenkin astian, sen pestokulhon. Älyttömän hyvää ja yksinkertaista siitä huolimatta! Tehkää tekin, ja sotkekaa niin monta astiaa kuin haluatte.


RAUTUA JA PARSAA UUNISSA

vajaa 400 g:n rautufile
1 nippu tankoparsaa
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
(halloumijuustoa)

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Levitä pellille leivinpaperi ja ota palanen foliota esille. Nosta rautufile folion päälle ja taittele folion reunoja laidoiksi. Ripottele kalan päälle suolaa ja hiukan mustapippuria.

Huuhtele parsat. Napsauta niiden tyvistä puumainen osa pois. Kuori parsat, jos haluat eli jos kuori näyttää kovin napakalta. Levitä parsat leivinpaperin päälle pellille ja lorauta niiden päälle hiukan öljyä. Ripottele päälle myös vähän suolaa. Jos haluat mukaan halloumia, leikkaa siitä siivuja ja laita pannulle. Voit paistaa halloumit myös erikseen pannulla, koska uunissa ne eivät ennätä saada väriä. Nosta pelti kaloineen ja parsoineen uuniin. Kypsennä niitä 175 asteessa noin 15-20 minuuttia, riippuen kalafileen ja parsojen paksuudesta.

Valmista kypsymisen aikana pesto.

Tillipesto:
puoli ruukkua basilikaa
pari ruokalusikallista pinjansiemeniä
pikkuinen valkosipulinkynsi
1 tl raastettua sitruunankuorta + hiukan sitruunamehua
ripaus suolaa
1/2 - 1 dl oliiviöljyä

Laita ainekset kulhoon ja suristele sauvasekoittimella kastikkeeksi. Öljyn määrällä voit säätää soosin koostumusta. Levitä haluamasi määrä kastiketta kypsän kalan päälle.

* * *

Työreissuilla tulee joskus tehneeksi hassuja ostoksia. Reilu viikko sitten löysimme työkaverin kanssa tuollaiset vekkulit porkkananteroittimet. Tuikitarpeellinen keittiöväline! Nyt on vekotin testattu, ja ai että tuli sievää porkkanaruusuketta salaatin somisteeksi :)

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Makua tofuun!

Olen edelleen vähän epäröivä tofun suhteen. Olen syönyt hyvää tofua (nämä ovat parhaat kokkeiluni: "Tofun tutinaa" ja "Rapeaa tofua...".), mutta myös mautonta ja ankeaa. Omat tofukokkeilut ja makumieltymykset ovat jalostuneet seuraavanlaiseksi ajatukseksi: rapsakka paistopinta ja reipas maustaminen ovat tarpeen, jotta tofu uppoaa.

Glorian Ruoka & viini -lehdessä (4/2018) oli ohje japanilaiseen inkivääripossuun. Koska nyt ei ollut hinkua porsaanlihaan, niin päätin vaihtaa sen tofuun (josta ohjeessakin oli vinkattu). Tofua oli enemmän kuin ohjeessa possua (sitä oli vain 200 g), joten päätin omatoimisesti kasvattaa kastikkeen määrää. Koska lisäsin soijaa suhteessa muita aineksia enemmän, en tohdi enää nimittää soosia tare-kastikkeeksi, joksi sitä kutsuttiin lehden ohjeessa. Tiedä, kuinka tarkaa se on... Tällä soijan määrällä kastikkeella voi hyvinkin olla ihan toinen nimi. Elän toivossa, että sapporolaistuneet oululaiset perehdyttävät meitä jatkossa japanilaisen ruoan saloihin ja tuuttaavat blogiinsa hyviä reseptejä.     


JAPANILAINEN INKIVÄÄRITOFU

270 g maustamatonta tofua
1 tl tuoretta inkivääriraastetta
2 tl sakea

Kastike:
3 tl tuoretta inkivääriraastetta
2 rkl sakea
4 rkl soijakastiketta
2 tl miriniä
2 tl sokeria

Leikkaa tofu noin sentin paksuisiksi siivuiksi. Levitä ne lautaselle ja pirskottele päälle sakea sekä inkivääriraaste. Anna tofusiivujen maustua 5-10 minuuttia. Sekoita sillä välin pienessä kulhossa kastikkeen ainekset.

Kuumenna paistinpannulla hiukan öljyä ja nosta marinoituneet tofuviipaleet paistumaan. Anna niiden paistua oikein kuumalla pannulla, kunnes pintaan on tullut väriä, ja käännä niiden kylkeä. Paista joka sivulle rapsakka kauniin ruskea pinta. Kun tofut ovat paistuneet, vähennä hiukan lämpöä liedeltä ja lisää pannulle kastike. Anna kastikkeen kiehua kokoon ja tofuviipaleiden imeä kastikkeen makua.

Tarjoile tofu keitetyn riisin kanssa. Riisi on syytä laittaa kypsymään ihan ensimmäisenä, ja kun se alkaa olla lähes kypsää, voi alkaa paistaa tofupaloja. Annoksessa oli lisäksi suikaloitua kaalta, jonka senkin paistoin nopeasti oikein kuumalla pannulla. Kunhan varhaiskaalta alkaa tulla kauppoihin, sitä ei kannata paistella, mutta tämä vanha kaali kaipasi mielestäni paistopintaa.

Hyvää, teen toistekin - myös possuversiona. Porsaan ulkofile siis suikaloidaan ja marinoidaan sakella ja inkiväärillä, kuten tofukin.


torstai 5. huhtikuuta 2018

Loskaa pyöräteillä, kevättä lautasella: Herne-avokadopestoa pastalle

Töistä kotiin pyöräityäni oli pikkuisen kiukkuinen, mutta pieni ärtymykseni suli jo ruuanteon maisteluvaiheessa. Avokadon, herneiden, valkosipulin ja mintun kombinaatio herkisti hymyilemään ja iloisen vihreä väri vei ajatuksia jo kesää kohti. Tämä pastaruoka oli kovastikin minun makuuni.

Tein ruuan lähes alkuperäisen ohjeen (Donna Hay Magazine, Issue 97 / 2018) mukaan. Minttua minulla ei ollut riittävästi, joten laitoin myös basilikaa. Fifty-fifty -kombinaatiolla maku on minun mielestäni sopivasti hennon minttuinen. Lisäsin pestoon myös limetin mehua ja pecorinojuustoa, joita ei ohjeessa ollut lainkaan. Herneet kiehautin ihan nopeasti ennen käyttöä. Ruoka valmistui nopeasti, pastan kiehumisen aikana, joten se sopii myös kiireisemmälle kokille.


HERNE-AVOKADO-MINTTUPESTOA PASTALLE

200 g pakasteherneitä
1 avokado
1 valkosipulinkynsi
1 tl raastettua limetin kuorta
puolikkaan limetin mehu
reilu 1 dl mintun ja basilikan lehtiä
n. 0,5 dl raastettua pecorinojuustoa (tai parmesaania)
2 reilua ruokalusikallista oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria
n. 0,5 dl (paahdettuja) pinjansiemeniä

Laita pastaa varten vesi kiehumaan ja ala valmistella samalla pestoa. Kiehauta pienessä kattilassa vähän vettä ja lisää sekaan pakasteherneet. Kiehauta herneitä pari minuuttia, älä yhtään pidempään. Kaada ne siivilään ja huuhdo nopeasti kylmällä vedellä. Tarkoitus on säilyttää herneiden kaunis heleä väri. Halkaise avokado ja poista kivi (napauta siihen veitsi kiinni ja kierrä kivi irti). Kaapaise avokadon "hedelmäliha" lusikalla irti kuoresta.

Surauta sauvasekoittimella tahnaksi noin puolet herneistä, avokado, valkosipulinkynsi, limetin kuori ja mehu, minttua ja basilikaa, juustoraaaste ja oliiviöljy sekä suola ja myllystä rouhittu mustapippuri. Maista ja lisää suolaa maun mukaan. Pestossa saa olla suolaisuutta aika reilusti, koska se maustaa myös pastan.

Kun pasta on kypsää, ota talteen noin desilitra pastan keitinvettä. Sekoita kypsän pastan joukkoon pesto ja tarpeen mukaan keitinvettä sekä loput herneet ja pinjansiemenet. (Jos haluat paahtaa pinjansiemeniä, tapahtuu se näppärästi kuivalla, kuumalla paistinpannulla. Älä jätä pinjansiemeniä yksinänsä paahtumaan, sillä ne palavat yllättävän joutuin. Sekoittele niitä paahtamisen aikana.)

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Herkkien ja hienostuneiden makujen seljankukkatartaletti

Elina Jyväksen "Baking instinct - Eleanoora von Smöörin herkkujen aateliset" -kirjassa on muuan vastustamaton ohje: Seljankukkatartaletti. Siihen käytettävän voin määrä vähän hirvittää, mutta ei ole este leipomiselle. Kun tätä tartalettia on kerran maistanut, ymmärtää syyn.

Seljankukkamehuun olen ensimmäistä kertaa törmännyt Ruotsissa jo liki kolme vuosikymmentä sitten ja ihastuin makuun jo silloin. Maussa on ihanaa kukkaisuutta / metsäisyyttä / raikkautta. Nykyään seljankukkamehutiivistettä saa jopa meidän lähikaupastamme. Kannattaa kokeilla laimentaa sitä veden sijaan kivennäisvedellä. Tuo sekoitus on erityisesti kesällä aivan paras virvoitusjuoma!

Muuan työvaihe tämän tortun teossa askarrutti: kananmunien lisääminen kuumaan liemeen. Mietin, voisiko tämän vaiheen tehdäkin niin, että kaataisi kiehuvan kuumaa mehuseosta ohuena nauhana kananmunien joukkoon samalla huolella sekoittaen. Sitten seos kaadettaisiin uudelleen kattilaan ja kuumennettaisiin, kunnes sakenee. Tulisikohan silloin kiisseliin kananmunarihmoja, joita nyt tuli, ja jotka piti vielä siivilöidä pois. Kertoiskohan joku, jos olis kokeillut?


SELJANKUKKATARTALETTI

Pohja:
150 g voita
3,5 dl vehnäjauhoja (ohjeessa oli erikoisvehnäjauhoja, mutta laitoin tavallisia leivontakarkeita)
0,5 dl mantelijauhetta
1 dl tomusokeria
1 kananmunankeltuainen
yhden limetin kuori raastettun

Täyte:
200 g voita
4 dl seljankukkamehutiivistettä
2 rkl sokeria
6 kananmunaa
4 liivatelehteä
koristeluun esimerkiksi mustikoita tai vadelmia

Nypi kulhossa jauhot, mantelijauhe, sokeri ja pieniksi kuutioitu kylmä voi murumaiseksi seokseksi. Pese limetti huolella ja raasta kuoren vihreää osaa hienolla raastimella joukkoon. Lisää myös keltuainen ja vaivaa seos nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Minä jouduin lisäämään joukkoon kaksi ruokalusikallista kylmää vettä, ennen kuin taikina antautui tasaiseksi. Kääri taikina kelmuun ja nosta jääkaappiin vähintään tunniksi.

Kauli taikina jauhotetulla pöydällä ohueksi (noin 3 mm) levyksi ja nosta se varovasti voideltuun vuokaan (myös reunoille pitää riittää). Minun suorakaiteen muotoinen irtopohjavuokani on n. 12 x 35 cm:n kokoinen, mutta ilmeisen matalareunainen, koska sekä taikinaa että täytettä jäi vähän yli. Tein ylijäämistä kolme pientä annostartalettia. Pistele taikinapohjaan haarukalla reikiä. Nosta taikina vielä jääkaappiin tunniksi. Kun taikina on ässettynyt jääkaapissa, kuumenna uuni 185 asteeseen ja paista pohjaa uunissa 10-12 minuuttia. Anna kypsän pohjan jäähtyä kunnolla.

Kun pohja on jäähtynyt, voit valmistaa täytteen. Laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään.  Mittaa kattilaan voi, seljankukkamehutiiviste ja sokeri. Kiehauta seos, jotta voi sulaa kunnolla. Vatkaa kananmunat kevyesti kulhossa. Lisää kananmunamassaa varovasti ohuena nauhana kuumaan voi-mehuseokseen koko ajan sekoittaen. Hauduta kiisseliä hiljalleen keskilämmöllä kunnes täyte sakenee, mutta älä keitä. Nosta liivatelehdet pois kylmästä vedestä ja purista niistä varovasti ylimääräinen vesi pois. Lisää pehmenneet liivatelehdet kuumaan täytteeseen huolellisesti sekoittaen. Siivilöi vielä kiisseli tiheällä siivilällä, jotta siihen ei jää kananmunarihmoja. Kaada siivilöity kiisseli jäähtyneen pohjan päälle ja siirrä leivonnainen kylmään jähmettymään vähintään kahdeksi tunniksi. Koristele esimerkiksi tuoreilla mustikoilla tai vadelmilla.


* * *

PS: Minä olen syönyt seljankukkatartalettia ensi kerran Kokit ja potit -blogin kirjoittajan Hannelen tekemänä. Leivonnainen vei jalat alta heti! Nyt Hannele on muunnellut reseptiikkaa ja tehnyt ananas-limetartaletin. Minulla on vahva epäilys, että myös se on aivan taivaallista...

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Keittoa keväiseen pyrypäivään

Menin jo pääsiäisen pyhinä luulemaan, että kevät pyyhältää täyttä vauhtia tänne. Sitä auringon määrää! Nyt kun katson ulos, näen pelkkää pyryä. Pyöräilijän painajainen on siis taas lähellä: pehmeät ja huonosti auratut pyörätiet runsaalla lisälumella. Baanalla tarvitaan puhtia ja sitä tarjoaa esimerkiksi tämä maukas ja täyttävä cashewpähkinä-tomaattikeitto.


CASHEW-TOMAATTIKEITTO

2-3 rkl öljyä
1 pieni punasipuli
1 iso porkkana
2 valkosipulinkynttä
noin puolikas punainen chili
noin 200 g (kirsikka)tomaatteja
1 prk hyvää tomaattimurskaa (esim. Mutti)
1 tomaattimurskapurkillinen vettä
kevyt hippunen kanelia
lusikankärjellinen inkiväärijauhetta
100 g cashewpähkinöitä
n. 1 tl suolaa
1-2 tl hunajaa tai sokeria
2 tl balsamiviinietikkaa

Kuori ja silppua punasipuli, porkkana (sen voi raastaakin) ja valkosipulinkynnet. Pätki chili paloiksi. Jos haluat vähentää chilin tuomaa lämpöä, poista vaaleat siemenkiinnikkeet kokonaan ja silppua chili vasta sitten. Kuumenna kattilan pohjalla öljyä ja paista siinä hetken aikaa sipulia, porkkanaa ja valkosipulia sekä chiliä. Paloittele / halkaise (kirsikka)tomaatit ja lisää ne kattilaan. Lisää joukkoon myös tomaattimurska ja aluksi noin puoli tölkillistä vettä. Mausta ihan hippusella kanelia ja inkivääriä sekä suolalla ja makeuttajalla. Lopullinen säätö suolalla ja hunajalla/sokerilla tehdään vasta loppuvaiheessa. Anna keiton kiehua, kunnes porkkanat ovat kypsiä. Lisää joukkoon pähkinät ja soseuta keitto. Minä käytin sauvasekoitinta, joka puri hyvin myös cashewpähkinöihin. Keittoon saa minun mielestäni jäädä vähän pähkinämurua purtavaksi, mutta sinä voit suristella sen niin sileäksi kuin haluat. Lisää vielä joukkoon vettä sen verran, että saat keittoon mieleisesi koostumuksen/paksuuden, sekä vähän balsamiviinietikkaa. Kiehauta sosekeitto ja tarkista vielä suolan ja makujen tasapaino. Niitä voi viilata mieleisekseen mm. balsamiviinietikkaa ja/tai sokeria/hunajaa lisäämällä.

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Pikkuleipiä vaalivalvojaisiin

Elämme jännittäviä aikoja. Muutaman tunnin kuluttua selviää, selviääkö tulevan presidentin nimi jo tänään vai pääsemmekö äänestämään toiselle kierrokselle. Vaalivalvojaisiin on aikaa enää pari tuntia, joten vielä ehdit pyöräyttää vaalikahvinaposteltavia. Korvapuusticookiet - taikka näin kotimaisena vaalipäivänä korvapuustipikkuleivät - on helppo leipoa eli ennättävät hyvin illan kahvipöytään.

Pikkuleipien ohje löytyi Valion sivuilta. Älyttömän herkullisia! Kaltaiseni anti-pikkuleipäihminen oli aivan myyty, sillä yleensä en välitä kuin lusikkaleivistä. Sinnikkäästi kuitenkin silloin tällöin leivon pikkuleipiä, ja kylläpä on kannattanut etsiä The Pikkuleipäreseptiä - se nimittäin löytyi nyt.


KORVAPUUSTIPIKKULEIVÄT (26-28 kpl)

200 g voita (huoneenlämpöistä)
2 dl sokeria
1 kananmuna
4,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
(+ oma lisäykseni eli hippunen vaniljajauhetta)

Täyte:
50 g pehmeähköä voita
1 dl sokeria
1,5 tl kanelia
1 tl kardemummaa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää joukkoon kananmuna huolellisesti sekoittaen. Lisää leivinjauhe (ja vaniljajauhe) vehnäjauhojen joukkoon, ja lisää sitten jauhot voi-sokeri-muna -seokseen.

Nosta pöydälle pala leivinpaperia ja ripottele sille jauhoja. Nosta taikina päälle ja levitä se suorakaiteen muotoiseksi, noin 30 x 34 cm:n kokoiseksi levyksi. Sekoita sitten täytteen ainekset tahnaksi ja levitä se taikinalevyn päälle. Kääri taikinalevy leivinpaperin avulla pitkältä sivulta alkaen rullaksi. Käännä leivinpaperi pois taikinarullan päältä ja leikkaa rulla noin 1 cm:n paksuisiksi kiekoiksi. Nosta kiekot leivinpaperin päälle pellille. Jätä hiukan tilaa kiekkojen väliin, sillä ne leviävät hiukan.

Paista pikkuleipiä 200 asteessa noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä ennen tarjoilua.